Tyohetkia

 Aloitin nyt viime viikolla mun uudessa tyopaikassa. Alunperin mulla oli haastattelu uuteen kahvilaan, joka aukesi viime viikolla. Paadyinkin sitten kuitenkin hoitamaan kahvilan pitajien 1,5-vuotiasta tyttoa. Myohemmin ehka alan tehda myos vuoroja kahvilassa.

Talla hetkella tama on kylla toista parhain. Aamupaivat kuluu yleensa rannalla tai leikkien, sit syodaan ja tytto nukkuu useimmiten noin 3 tunnin paivaunet :D Han on muutenkin ihan maailman helpoin lapsi. Ja taalla viimein on toimiva nettikin, mista mun ei tarvitse edes maksaa. Toivon kovin, etta nailla riittaisi mulle toita ainakin helmikuun loppuun asti!

Mulla on ollut tosi kivat tyoajat, kun paasen jo aika aikaisin (viimeistaan neljalta yleensa) niin iltaisinkin on ehtinyt puuhata kaikkea. Ollaan Caileanin ja brasilialaisen Celson kanssa kierrelty muutamana iltapaivana saarta. Kaytiin 2.maailmansodan aikaisia tunneleita kurkkimassa ja uimassa eri biitseilla. Nyt Cailean aloitti samalla viinitilalla Mintun kanssa, joten taytyy hankkia muuta seuraa iltapaiviksi, kun siella ne paivat tuppaa venymaan aika myohaan. (Eskolle terveisia, etta olen myos (melko) ahkerasti harjoitellut jonglooraamista, kun sain hieman opastusta ja joululahjaksi viela hienot pallot. Osaan jo melkein yhden tempun :D)

Mun tyopaikka.

Taalta(kin) on ihanat merinakoalat.

Paivat kuluu useimmiten tamankaltaisissa puuhissa.

Taalla on alkanut nyt aika vahvasti turistikausi, kun kaikilla alkoi kesalomat. Vakea on esim. rannalla paljon paljon enemman kuin ennen. Joskin aiemmin esim. Onetangi-ranta olikin kylla ihanan autio. Useimmiten siella ei juuri muita ollut - ehka joku satunnainen koirankavelyttaja. Nyt ihmisia kylla riittaa ja varmasti tulee viela lisaakin. Ei tunnu enaa yhtaan silta samalta ihanalta Waihekelta, mutta eipa ole paha tamakaan. Kesasesongin alun huomaa paitsi ihmispaljoutena, myos hostellin hintojen nousuna. 

Meidan hostelli on tayteen buukattu seuraavaksi kahdeksi kuukaudeksi ja he selvasti ottavat kaiken irti tilanteesta, kun voivat hintoja nostaa ja silti on taytta. Ennen nukkumapaikka oli 150 dollaria viikko, sitten se nousi 175 dollariin ja ensi viikosta alkaen onkin sitten jo 224. Kavinkin sitten eilen hakemassa telttani, joka oli sailossa suomalaisen perheen luona taalla, ja muutan siihen varmaan ensi viikolla. Asustan hostellin vieressa ja voin kaikkia hostellin juttuja kayttaa. Tulee kuitenkin yli puolet halvemmaksi. Taytyy vaan toivoa etta ei oo hirveen markaa...Juttelin kylla tsekkilaisten sisarusten kanssa, jotka on telttassaan tainneet jo ainakin kuukauden asustaa ja he vakuuttivat sen olevan jo ihan ok, kun on lamminta. Ollaan kylla yritetty myos katsella jotain asuntoa, jos olisi joku sopiva tarjolla hieman halvempaan hintaan.

Tanaan edessa uudenvuodenjuhlistusta, kunhan toista kotiudutaan. Iloista uuttavuotta, olkaa varovaisia rakettien kanssa, polttakaa tahtisadetikkuja!

Osoite

Osoitetta tiedusteltiin. Se on 419 Seaview Road, Onetangi, Waiheke Island, Auckland 1081 tai sen avulla ainakin pitaisi perille tulla, vaikka jossain muualla asustettaisiinkin :)

Joulua!

Tassa nyt joulun kunniaksi maailman sekavin joukko erinaisia kuvia ja juttuja muutaman viikon ajalta mita ei ole ehtinyt kertoa.

Joulu ei oikein tunnu joululta, kun sita on vietetty tallaisissa maisemissa. Ja vaikka vetta on talla viikolla sadellut, niin silti on tosi lammin. Ainut haivahdys joulufiiliksesta tuli, kun yksi saksalainen teki glogia ja maistoin sita.

 Biitsijoulu.

 Pohutukawa-puu. Naita kutsutaan joulupuiksi, kun ne on tommoisia punaisia ja kukkii juuri joulun aikaan. Niita on paljon tuossa rannan tuntumassa, tosi kauniita.

 Guy kokkailee ruokaa kaikille. Aika tulista, mutta herkkua chilia valmistui.

 Parisen viikkoa sitten kaytiin Luken - hostellinomistajan kanssa snorklaamassa ja keraamassa simpukoita. Oli laskuvesi ja uitiin riutalle, joka oli vedenpinnan ylapuolella. Kerattiin sielta simpukoita ja syotiin niita sitten illalla. Ilmaista ruokaa ja tosi helppoa ja hyvaa! Naita popsittiin nyt joulunakin.

 Viinitilalla kaytiin myos tuossa taannoin viininmaistelussa. Mintun sanoin: They are all the same! :D Ei ollut myoskaan ihan mun juttu...

 

 Viinitiloja taalla tosiaan riittaa ja makin olin toissa yhdella talla viikolla. Mun homma oli repia lehtia viinikoynnoksista kahdeksan tuntia paivassa, ou jee. Alimmat lehdet piti repia pois, jotta aurinko paasee kypsyttamaan rypaleet. Onneksi se homma jai tosiaan vaan neljaan paivaan...

 

 Viime paivina (tai ehka enemmankin oina) olen auttanut Federicoa tekemaan tuommoista taulua hostellin seinalle. Se oli joulu- ja laksiaislahja. Fede piirsi ja suunnitteli koko homman ja ma autoin sitten maalaamaan, kun oli rajat piirretty valmiiksi :D Ja reunoille liimattiin simpukoita mosaiikiksi.

 

Tassa nakyy hostellin omistajapariskunta vastaanottamassa yllariaan. He on hirvean mukavia. Ja muutenkin ihmisia joulunvietossa.

  Minttu yllatti mut ihan superihanasti synttrarikakulla eilen! Kiitos vielakin, oli ihan paras juttu :)

Heissan!

Viime paivat ovat tosiaan kuluneet toita paiskiessa viinitilalla, mutta talla viikolla on vain kolme tyopaivaa koska on jouluviikko. Tyot ovat sujuneet ihan mallikkaasti, olen paa-asiassa tyoskennellyt viinitilan ravintolassa keittion puolella tiskeja tiskaten (mika on kylla aika tuskallista ja tylsaa hommaa), mutta olen saanut myos tehda mehuja ja salaatteja. Valilla autan myos kasvisten pilkkomisessa ja simpukoiden perkaamisessa ym. kaikessa missa kokit apua tarvitsevat. Aluksi oli hieman vaikeaa aina ymmartaa mita pomo haluaa minun tekevan, silla han puhuu hyvin vahvalla aksentilla enka usein saa mitaan selvaa mita han haluaa, mutta pikkuhiljaa ymmarran aina enemman ja enemman. Koko tyoporukka on erittain kiva, kaikki ovat olleet todella ystavallisia minulle ja kyselleet kaikkea Suomesta ym. Ja eritoten mukavaa tassa tyopaikassa on se, etta ennen kuin ravintola avataan, kaikki tyontekijat saavat pienen lounaan, riippuen kuinka kiiretta on. Ja sitten tyopaivan lopuksi kun ravintola on suljettu, kokoonnumme kaikki poydan aareen nauttimaan yhteisesta paivallisesta kera lasillisen kylmaa olutta tai viinia. Mikas sen parempaa! Niin tarkeaa kuin ruoka mulle on, tama paikka on oikea taivas! :) Unohtamatta tietysti sita, etta keittiossa tyoskennellessa saa aina maistella herkkuja! Tulen siis takaisin taalta todennakoisesta muutaman kilon laskimpana :D Ei auta vaikka kuinka kavisin joka paiva uimassa tai lenkilla!
Viime perjantaina tilalla jarjestettiin myos haat, joissa sain toimia tarjoilijana. Yllatyksekseni haajuhlaperinne ei paljon suomalaisista haista poikennut, melko samalla kaavalla siella puheet pidettiin ja syotiin ja tanssittiin. Puheita tosin pidettiin hyvin paljon, ainakin 9 ihmista puhui perakkain mukaanlukien morsiuspari.
Yhtena paivana olin myos viinipullojen etikettikoneen kanssa tekemisissa, kun italialaisen tuokaverini kanssa saimme laittaa etiketteja viinipulloihin. Viinipullot naas etiketoidaan vasta ennen kuin ne laitetaan myyntiin ja sita ennen ne ovat olleet varastossa muhimassa pahvilaatikoissa. Oli melko rankkaa hommaa nostella ensin pullot laatikoista koneen hihnalle ja sitten taas takaisin laatikoihin etiketit paikallaan. Eika suinkaan aina etiketti mennyt oikein paikalleen vaan valilla niita piti irroitella ja laittaa uudestaan. Kadet oli kipeina seuraavana paivana!

Elikkas semmosta mulla on ollut :) paljon uutta opin joka paiva ja yritan myos nauttia jokaisesta paivasta taalla, vaikka tyonteko rankkaa toisinaan onkin. Parasta on kuitenkin se, etta joka paiva paasee uimaan lampimaan meriveteen ja saa nauttia tasta lammosta, toivotaan, etta tama sade tasta lakkaisi jouluksi niin saataisiin aurinkoinen joulu :)
Toivotan teille kaikille rakkalle ihmisille mita parhainta joulua, silla sita ennen tuskin paasen teille kirjoittelemaan. Nauttikaa toisistanne ja muistakaa meitakin taalla kaukana :)

p.s joululahjarahaa saa laittaa tilille niin paljon kuin haluaa :D heh!

Vetta vaakatasossa

Talla on netti joko tosi kallis tai tosi huono, niin supernopea kertomus viime ajoista. Viime paivat on satanut ihana hirmuisesti, kunnon myrsky. (Miksi niita Miina ja Meri taallapain kutsuttiinkaan, ma en enaa muista?) Jouluksikin on kai luvattu melkoisen vetista, joten hyvasti beachpartyt.

Skottiystavamme Caileankin loysi tiensa Waihekella pari paivaa sitten. Minttu on viimeajat raatanut hirmupaivia toissa ja ma ja Cail ollaan nautittu viimeisista vapaapaivista. Sain meille toita viinitilalta maanantaina pitaisi aloittaa. Mulla oli myos haastattelu yhteen uuteen kahvilaan joka aukeaa ensi viikolla. Tanaan sielta oli soitettu, etta olisi tarjolla jonkun verran tunteja kahvilasta (tai ravintola se taitaa olla...) ja sen lisaksi osa-aika homma heidan lapsenhoitajana. Unelmakombo mulle, jes! Yritan nyt heita viela tavoittaa niin varmistuu, etta kuinka paljon olisi toita tarjolla, mutta taydelliselta kuulostaa.

Nettaika tassa taas lahenee loppuaan. Yritan tassa kuitenkin jotain kuvia laitella ja kirjotella paremmalla hetkella piakkoin. Moi!

Taa on elamaa!

Taalla ollaan siis Waihekella, oltu nyt vahan alle viikko ja nautittu auringosta. Ollaan tavattu paljon vanhoja tuttuja taalla, ketka olivat taalla viimeksikin majoittumassa kuin me. Mukavaa kun kaikki toivottavat ilosena meidat tervetulleiksi takaisin Waihekelle! Se vain niin pitaa paikkansa etta taalla Waihekella on parhaat saat, 100 aurinkoista paivaa enemman kuin muualla Uudessa-Seelannissa! Taalla siis aiomme viettaa tovin, mm. joulun ja uudenvuoden.

Ja sitten kavi niin hyva tuuri etta mina sain toita viinitilalta, http://www.passagerockwines.co.nz/ tuolta loytyy kotisivut! Tilalla on iso ravintola, jossa paa-asiassa tyoskentelen. Olen ollut tahan mennessa vain yhden paivan, ja se paiva sujui katevasti keittiossa tiskeja tiskaten! Eli melko tylsaa oli, vaikka ihmiset siella oli tosi mukavia ja sain pitkin tyopaivaa maistella kaikkia herkkuja kuten pitsaa, ja tyopaivan paatteeksi koko henkilokunta kokoontui yhden poydan aareen syomaan lisaa pitsaa ja salaatteja ym. Ja ilmaista oluttakin oli saatavilla raskaan tyon raatajille! Eli vahan erilaista tyokulttuuria kuin Suomessa! Seuraavaksi paasen tekemaan salaatteja ja tarjoilemaan, se on mukavaa! Harmillisesti toita ei viela ole kovin paljon, mutta joulun jalkeen niita sitten saa kuulemma paljon lisaa, 5paivaa per vko tai enemman. Hankalaa on myos, etta tila sijaitsee todella kaukana eika sinne kulje bussit, joten on aina sovittava kyyti jolla kulkee. Tahan mennessa olen paassyt kahden argentiinalaisen kyydissa, toivottavasti jatkossakin paasen jonkun mukana. Ei oikein huvittaisi autoa taalta hankkia! Tosin yksi italialainen tytto osti skootterin ja kulkee silla. Katsotaan miten mun kay.

Milja on etsinyt ahkerasti toita Wooffaustiloilta ja loytanytkin pari paikkaa. Han aloittaa toivottavasti tiistaina eraalla tilalla. Milja on myos kiinnostunut lastenhoitohommista ja jakanut yhteystietojaan, jotta Waihekelaiset saavat ottaa haneen yhteytta jos tarvitsevat lastenhoitajaa.
Hommia kylla tuntuu loytyvan jos vain jaksaa hakea ja karsivallisesti odottaa.

Semmoista taalta talla kertaa, joulu lahestyy ja sen myota on valilla ikava kaikkia teita rakkaimpia siella Suomessa! Hyvia pikkujouluja sinne kaikille ja telmikaa lumessa meiankin puolesta!

Waiheke kutsuu jalleen!

Pelleilya hostellissa, teimme hiuksiimme kookosoljyhoidot, silla hiuksemme ovat karsineet auringosta pahoin. Tukka pysyi kivasti pystyssa oljyn avulla :D



Milja ottaa rennosti Wellingtonin keskuspuistossa, oli ihanan lammin!






Wellingtonissa katselemassa purjeveneita

Iska tas videossa on meian naamataulut kun niita niin kaipasit!



Heissan kaikille!



Edellisesta kirjoituksesta on taas vahan aikaa joten siis tassa paivitysta hieman :)
Talla hetkella ollaan siis pohjoissaarella, ajettiin hienosti vuokra-auto Christchurchista Pictoniin, josta lautalla seilasimme Wellingtoniin, jossa olimme pari yota ja nautiskelimme aurinkoisesta saasta. Wellingtonista saavuttiin 12h bussimatkan jalkeen tanne Aucklandiin, jossa ollaan nyt vietetty muutama yo. Todettiin jalleen, etta tama Auckland ei ole kylla se meidan lempipaikka ja paatettiin hakeutua takaisin Waiheken saarelle, jonne on siis taalta se noin 40min lauttamatka. Waiheke teki molempiin suuren vaikutuksen kauniin luontonsa ja mukavien ihmisten johdosta, joten se taitaa olla se paikka, jonne asetumme vahaksi aikaa aloillemme. Itse ainakin kaipaan jo jotain paikkaa jossa olla hieman kauemmin, otti tuo reissaaminen hiukan kunnon paalle vaikka nuori onkin :) Johan tassa kuukausi ollaan melkein reissattukin.

Ja hyvia uutisia myos toiden puolesta: soittelin tanaan Waiheken viinitiloja lapi ja yhdesta luvattiin toita! Hienoa! Milja haluaa etsia toita niista woofing mestoista, joten han varmaan hakeutuu jollekin sellaiselle orgaaniselle farmille Waihekella, jos sielta sellainen loytyy (uskon etta niita varmasti on). Itse haluaisin tyon, josta maksetaan, vaikka vahan niin edes jotakin. Keskiviikkona on sovittu tapaaminen viinitilan omistajan tms. kanssa ja sitten sovitaan lisaa tyojutuista jne. Olen niin helpottunut kun toita loytyi ja viela niin hienosta paikasta kun Waiheke!
Toivotaan etta palkka on edes jonkinlainen!

Milja lahti tuossa asken juuri kohti Waihekea, silla tanaan on siella Robinin laksiaiset. Mina jain viela yhdeksi yoksi Aucklandiin ja suuntaan Waihekelle sitten huomenissa. Ilmeisesti yovytaan samassa hostellissa siella kuin viimeksi, se oli niin mukava paikka. Waiheken suomalainen perhe lupasi myos ottaa osan kamoistamme heille varastoon, joten ei tarvitse enaa Miljan raahata telttaa yms. mukana koko ajan! Huippumukavia ihmisia. Ja heilla on varmaan valilla tarjolla pienta lastenhoitokeikkaakin ja sehan meille passaa.

Ainiin ja tanaan kavimme taalla Aucklandissa Suomen kunnia paakonsulaatissa toivottamassa hyvaa itsenaisyyspaivaa! Konsulentin sihteeri oli oikein mukava ja lupasi hankin kysella toita meille. Han kehui meidan saamaa hienoa rusketusta :D Mukava oli rupatella niita naita suomeksi.

Jeppis eipa tassa muutakuin moro!

Huom! Waihekella on vahan huonommat nama nettiyhteydet, mutta yritamme taas paivitella kuulumisia kun mahdollista :) Nauttikaa ihmiset siella talvesta ja joulusta, taalla on ihan holmoa kun on niin lamminta ja joulukoristeita kaikkialla! Eivat jotenkin sovi kuvaan.

Autolla ajetaan varovarovasti...

Christchurchissa vietetty nyt pari yota. Eilen lahti Robin, tanaan lahdetaan me ja Cailean eri suuntiin. Tosi ihanaa, kun on jo kolmessa viikossa tavannut niin paljon uusia mukavia ihmisia, mutta toisaalta vaikeaa, kun koko ajan joutuu hyvastelemaan niita, ennen kuin edes kunnolla tutustuu. Mutta tanaan me lahdetaan Pictoniin! Me saatiin hyva autodiili taalta Christchurchista. Saadaan auto ilmaiseksi, kun vuokrafirma tarvii jonkun ajamaan sen Pictoniin. Sielta sitten lautalla pohjoissaarelle. Tasta tulee kylla tosi jannaa. Ei olla ajettu muuta kuin hetken verran Caileanin autoa ja sekin oli jossain maantiella, missa ei muusta liikenteesta juuri tarvinnut valittaa. Nyt paastaan heti keskustan pyritykseen, jaiks! Yritetaan vaan pysytella vasemmalla puolella niin kaikki menee hyvin. Se on kylla hankalaa kun vaihteetkin on hassusti toisella puolella. Ja aina kun tarvii vilkkuja, tulee laitettua pyyhkijat paalle :D

Tulipahan patikoitua

 Hokitikasta jatkoimme matkaa Arthur's Passin luonnonpuistoon. Suunnitelmana oli hieman patikoida. Minttu paatti jaada alas kylaan ja han saikin nauttia kunnon younista ja takkatulesta ihan tosi suloisessa hostellissa. Me valittiin patikkareitiksi Avalanche-vuoren huipulle johtava reitti, jonka Robin oli aiemminkin kavellyt ja sanoi maisemien olevan upeat. Muita yksityiskohtia han ei reitista sitten kertonutkaan...

Arthur's Passille saavuttuamme lueskelin mita reitista sanotaan: "Erittain haastava, hyvakuntoisille ja kokeneille vaeltajille". Soivatko halytyskellot? Eivat toki. No entapa siina vaiheessa kun itse aiot lahtea yoksi sinne vuorelle ja raahata mukanasi ruoat, vedet, makuupussin ja -alustan, teltan ja oiden kylmyyden takia suurinpiirtein kaikki vaatteet mita reissussa mukana on. Ei, ei vielakaan ala mietityttaa, etta onkohan tama nyt ihan realistinen suunnitelma.

Todellisuus iskee sen sijaan kasvoille, kun ollaan "patikoitu" noin 50 metria ja meinaan jo kuolla. Kun tama reitti ei sitten tosiaan ollut mikaan leppoisa kavelypolku vaan noin 90% matkasta oli lahinna jyrkan kallion kapuamista...sen rinkan kanssa. 100 metrin jalkeen olen jo aivan varma etten tule ikina selviamaan huipulle asti ja yritan vakuuttaa siita myos Caileanin ja Robinin.

Hitaalla tahdilla, tsemppauksella ja aarimmaisen useiden taukojen avulla onnistuin kuitenkin jollain ihmeen keinolla paasemaan huipulle. Noin nelja tuntia matkaan vierahti, mika oli kuulemma loppujen lopuksi paljon nopeammin kuin Robinin edellinen reissu. En siis ollutkaan niin hidas! Ja nakymat oli kylla kaiken karsimisen arvoiset. Uskomatonta. Kuvia ei reissusta mulla ihan hirveasti ole, kun keskityin lahinna hengittamiseen ja tasapainon sailyttamiseen. PowerBalance toki matkassa mukana ;)

 

Avalanche Peak - sittenkin perilla!

 

Huippumaisemia. (Taalla on kylla maailman turhauttavinta 

ottaa valokuvia, ukn ne ei ikina nayta miltaan...)

 

 

Ja video (ai tariseeko kadet?) huipulta.

 

Huipulta laskeuduttiin jonkin matkaa, etta loydettiin hyva telttapaikka. Cailean paatti kuitenkin lahtea yoksi hostelliin, kun viela oli valoisaa ja hyvaa aikaa laskeutua alas. Me pystytettiin Robinin kanssa teltta, syotiin ja kaytiin vahan kiipeilemassa (voi Markus mita boulderpaikkoja!) ja sitten alkoikin aurinko laskea. Ja voi ei mitka tahdet! Ne nakyi niin kirkkaasti kun oli aivan pilvetonta ja oltiin niin korkealla ja kaukana kaupungin valoista. Siella kelpasi bongailla tahtikuvioita. Olen niista taalla kylla viela enemman ulkon kuin Suomessa, kun ihan erilainen tahtitaivas.

 

Naissa maisemissa oli kiva herata.

 

Yo meni hyvin teltassa, kun mulla oli seka mun ja Mintun makuupussit, joista ei yksinaan ole juuri mihinkaan ja Robinilla Caileanin makuupussi, joka on tosi lammin. Aika huonosti teltassa silti aina nukkuu, mutta paaasia ettei ollut kylma. Aamulla herattiin jo joskus kuuden aikaan, mutta aamupalan jalkeen yritettiin nukkua hiukan lisaa, etta jaksetaan kavuta alas. Alas laskeutuminen olikin sitten taas oma haasteensa sen rinkan kanssa. Onneksi mentiin toista reittia, joka ei ollut ihan niin jyrkka.

 

Aamulla oli alhaalla laaksossa pilvia. 

 

Kun paastiin alas, luulin etten ikina voisi olla vasyneempi kuin kaiken sen kiipeamisen ja huonon nukkumisen jalkeen, mutta ei...olihan sita toki lahdettava viela ihastelemaan vesiputousta, joka oli aika monien portaiden paassa. Ja sitten kun sinne vesiputouksen katselutasanteelle oli paasty niin ei sita siihen voinut jattaa vaan piti kiiveta ihan sinne putoukselle asti jalleen aika raskasta reittia. Mutta paastiin uimaan vesiputoukselle! Kylmaa oli. Sielta alas kavuttuani huomasin, etta puhelin olikin jaanyt sinne jonnekkin ja sain siis kiiveta viela uudestaan. Jes! Siihen viela vahan rappusia paalle niin ei ollutkaan enaa itku kaukana kun jalat taristen onnistuin raahautumaan hostellille. Hahaa, mutta taas huomasi jaksavansa enemman kuin luulekaan.

Nyt me ollaan Christchurchissa. Robin lensi tana aamuna Aucklandiin ja tama roadtrip on nyt ohi. Ei ole oikein mitaan suunnitelmaa mita aiotaan tehda. Taalla nyt ainakin yksi yo ja sitten tuo pohjoissaari kylla houkuttaisi. Nyt vahan selvittelemaan asioita ja tekemaan edes jotain suunnitelmaa. Heippa!

SKYDIVE!!

Wooo taalta tullaan maa!!











Valmiina lahtoon, kone taustalla :)






ELI osa jo varmaan tietaankin mita seuraavaksi tapahtui!





Hyppasimme siis Foxin jaatikolla aivan upean Tandem Skydive hypyn! Tama oli must-kokemus juuri tuolla Foxissa, silla siella on mahtavimmat nakymat koskaan tehda tuo kyseinen hyppy. Alhaalla levittyvat maisemat ovat huikeat: jaatikkoa, merta, etelaiset alpit ja metsaa. Aivan mieleton kokemus oli!







Kapusimme aluksi pieneen lentokoneeseen, johon mahtuivat vain Milja ja mina seka meidan hyppaajakonkarit seka pilotti tietysti. Meidat oli siis tiukasti sidottu naihin hyppaajatyyppeihin ja heilla oli selassaan laskuvarjot eli meidan ei tarvinnut huolehtia muuta kuin siita, etta tulemme mukana. Kiertelimme aluksi pienkoneella jaatikoiden ylapuolella ja ihailimme maisemia. Sitten koitti totuuden hetki, muistan varmasti ikuisesti sen tunteen kun kanssani hyppaava mies avasi lentokoneen pienen oven auki ja kylmyys puhalsi sisaan ovesta. Tuli sellainen olo etta ei saakeli ma kuolen kohta :D Mutta ei siina auttanu muuta ku menna ja tunne oli aivan jotain uskomatonta! Vapaa pudotus oli n. 120km/h vauhtia ja korkeus oli 4kilometria. Ei siina paljon ehtinyt tajuta kun sydan loi sataa koko ajan! Sitten kaveri avasi laskuvarjon ja alkoi pitka liito kohti laskeutumispaikkaa. Moikkasimme ilmassa myos Miljaa joka lensi aivan vierella hyppaajakonkarinsa kanssa ja se oli aivan mahtavaa. Ilmassa sain kuvattua omalla kameralla huikeata kuvamateriaalia!







Laskeutuminen sujui lupsakasti pyllylleen maahan, se oli ihan iisi homma! Kaiken kaikkiaan huippu kokemus, jota voin suositella kaikille! Jos MINA, joka olen ihan alyttoman korkeanpaikankammoinen pystyin siihen, kuka tahansa pystyy jos vaan uskaltaa. On vahan sellainen olo kuin olis voittanut pelkonsa :) Jepajee! Mun osalta extreme-urheilut jaa kylla silti tahan etta ei tarvi pelata sukulaiset :)











Talla hetkella ollaan Hokitikassa, jatkettiin matkaa hieman pohjoisempaan suuntaan. Ollaan taalla yksi yo ja sitten suunnataan taas uusiin mestoihin! Siita sitten tuonnempana MOROO!!

Jaatikkoja ja sademetsia

 Taas on mennyt kovasti aikaa ties missa metsissa, joten suuri maara kuulumisia kerralla ja nettiajan loppumisen takia myos varmasti hyvin kiireisessa ja sekavassa muodossa, enjoy!

 Queenstownista lahdettiin eteenpain paamaarana Fox Glacier ja tanne paadyttiinkin muutaman mutkan kautta. Yksi yo vietettiin ihanalla rannalla teltassa/autossa. Etelasaaren etelassa on kylla viela tosi kylma telttailla eika se mitaan kovin suurta hupia kylla ollut.Telttapaikka oli sen sijaan aivan huikea. Korkean jyrkanteen paalla mista avautui upeat maisemat merelle ja tahtiakin yritin bongailla tahtikarttani avulla, kun ne nakyi tosi kirkkaasti.

Meidan leiripaikka.

 Taas saatiin ihailla leiritulta.

 Aamulla piti kokeilla taas surffaamista, kun vieressa oli ranta ja huimat aallot. Eihan siita taaskaan sitten mitaan tullut, kun aallot oli ehka jo hieman liiankin huimat. Joskaan eivat tassa kuvassa nyt nayta yhtaan miltaan.

 Surffiranta.

Leiripaikalta jatkettiin matkaa ja tehtiin kieppi ihan etelakarjessa pingviinien nakemisen toivossa, mutta pingut oli paivan jossain piilossa, eika jaaty iltaan asti odottamaan. Yksi yo vietettiin Dunedinissa ja toinen Wanakassa. Matkalla tehtiin ajelemisen lomassa myos metsaretki ja tormattiin hienoon vesiputoukseen.

 Vesiputousta

Wanakasta suunnattiin lansirannikolle. Matkalla ohitettiin ranta, joka oli taynna meren tuomasta tavarasta kyhattyja taideteoksia ja olihan meidankin sitten pakko tehda omia! 

 

 Huomaa melkoisen suuret luut. Nestori, mika elain?

Nyt ollaan Fox Glacierilla. Tama on tosi pieni paikka, kaikki keskittynyt lahinna jaatikon ymparille. Tama on kylla taas hieno esimerkki Uuden-Seelannin monimuotoisuudesta. Tassa ihan muutaman kilometrin sateella on seka jaatikkoa, merta, jarvi, etelaiset alpit ja sademetsaa. Haha, kaikki kerralla.

Ja sitten tapahtui myos jotain muuta jannaa, mutta siita ehka myohemmin...

Jihuu!

Jetboating

 Taalla sattui tanaan paha jetboat-onnettomuus. Jetboatit on siis yksi naista extremelajeista taalla. Hirmuinen vauhti. Meidan reissukaveri Cailie oli menossa juurikin tuohon veneeseen, mutta joutuikin sitten jostain syysta muutaman muun kanssa jaamaan odottamaan seuraavaa. Sitten sattui tuo onnettomuus ja heidankin veneily jai siihen. Eipa voi kuin olla kiitollinen.

http://www.odt.co.nz/news/queenstown-lakes/137487/five-injured-jetboat-accident

One Mile - Fernhill Track

 Oltiin tanaan Robinin kanssa vaeltemassa yhta reittia pitkin ylhaalla vuorilla. Meidan piti tehda pitka, melkein koko paivan lenkki, mutta jossain kohtaa meni vikaan ja jai vahan lyhyeksi. Useampi tunti kuitenkin vietettiin metsassa. Nama maisemat on ihan huikeat jo ihan hostellilta katsellessa puhumattakaan, kun oikeasti paaset vuorille ja metsaan. Tassa nyt vahan kuvia, vaikka ne ei kylla tee mitaan oikeutta nakymille.

 Juomavedet lahteesta, jee!

Parvekenakymat hostellilta.

Queenstown

Tekapo-jarvi, lumihuippuiset vuoret taustalla. En oo ikina nahny niin sinista vetta!




Koko kopla kapuamassa Mt. Johnille (Robin esittaa hobittia). Meilla oli muuten hyvin hauskaa metsassa kun leikimme Taru sormusten herrasta-hahmoja!! :D



Paastiin eilen tanne Queenstowniin, joka on maailmalla tunnettu extreme-lajien mekkana. Taalta on saanut alkunsa mm. tuo kuuluisa benji-hyppy. Sita sanotaan, etta taalla se on tehtava jos jossain, mutta itse en ainakaan taida uskaltaa (viela). Kaikki siis oikein hyvin ollaan taalla viela yksi yo hostellissa ja tutkitaan paikkoja. Eilen kiivettiin Mt. Johnin vuorelle Tekapo-jarven ylapuolelle ja nakymat olivat fantastiset. Kiipeaminen oli kaiken arvoista. Matkalla tanne Queenstowniin nahtiin myos aivan uskomaton paikka, jossa kristallinkirkas vesi virtasi korkeiden vuortenseinamien lomassa. Huikeaa! Sita ajattelee, etta voiko jossain olla kauniimpaa kuin taalla. Ehka, Suomessa! :D

Tanaan Milja lahti Robinin kanssa kapuamaan jalleen yhta vuorta ylospain ja mina jain tanne cityyn hengailemaan. Tulin sitten tanne internetkahvilaan kertoilemaan teille rakkaille siella jalleen kuulumisia! Se on jannaa, miten sita oppii tallaisena kiertolaisena nauttimaan pienistakin asioista kuten omasta sangysta ja puhtaista vaatteista :) Olen itse oppinut jo naiden kahden viikon aikana tulemaan toimeen vahemmalla ja myos arvostamaan kaikkea sita mita itsella jo on. Olen myos iloinen, etta englanti sujuu jo paljon paremmin ja sita uskaltaa jo menna ihan vieraillekin puhumaan kuulumisia. Koko ajan oppii lisaa ja nauttii tasta vapauden tunteesta. Hienoa, etta nuo pojat jaksavat meidan kanssa matkustaa vaikka se ei kahden naisen kanssa aina niin helppoa ole :D Ja se on myos hyva, etta koko ajan saa puhua englantia myos, silla on epakohteliasta jos me Miljan kanssa keskenamme paljon puhutaan suomea. Huomaa, etta valilla jo ihan ajattelee englanniksi! Tanaan tavattiin myos reissun toiset suomalaiset taalla pain maailmaa, he olivat maailmanymparysmatkalla. Hienoa kansainvalista meininkia!

Pah yritin laittaa yhden videon, missa matkustamme autossa ja juttelemme poikien kanssa, mutta kamerasta loppui akku! :( Videoita olisi kiva laittaa enemman mutta siihen menee aina niin paljon aikaa! Ehka ensi kerralla on taas aikaa yrittaa!

Eipa tassa sitten muuta kuin parit kuvat teille ihasteltavaksi! Take care!







Vuolaana virtaava joki matkan varrella






Huipulla vihdoin! Upeeta!

Roadtrip

Terkut Christchurchista. Tanaan on ollut sateinen paiva, mutta muuten ollaan saatu nauttia huikeasta auringonpaisteesta!

Jatkettiin siis Wellingtonista lautalla etelasaarelle Pictoniin. Siella vietittiin yksi yo hostellissa ja paatettiin seuraavana aamuna vuokrata auto ja lahtea sen kanssa kiertelemaan ainakin kahdeksi viikoksi, kun Robin on meidan matkassa mukana. Kavikin kuitenkin niin hyvin, etta aamulla, kun oltiin autoa lahdossa metsastamaan, tormattiin skottipoikaan, joka oli juuri ostanut campervanin (pakettiauto, missa on petitilaa ja keittiojutut ja sen sellaista). Lyottaydyttiin hanen seuraansa ja tehdaan nyt matkaa neljastaan.

 

Auto on aika tayteen pakattu.

Pictonista jatkoimme siis matkaa rannikkoa alas kohti Christchurchia, pysahdyttiin Kaikourassa ja vietettiin yo jossain aika metsassa joen varrella. Meilla oli ihana leirinuotiokin. Nukkuminen (tai sen yritys) ei sen sijaan ollut kovin ihanaa. Tilaa oli ihan liian vahan ja hyttysia ihan liian paljon. Nyt hankittiin Mintun kanssa retkipatjat niin ensi yoksi saadaan teltta pystyyn ja ratkaisu tilan puutteeseen.

 Leirinuotio. 

 

Matkalla nahtiin myos hylkeita. Niita oli ihan hillittomasti. 

Autoilu on ollut kivaa vaihtelua - voi menna juuri minne haluaa, koska haluaa. Ollaankin lahinna koluttu syrjaisempia rantoja ja paikkoja kauempana isommista teista. Taalla etelasaarella on tosi jylhat maisemat, aivan upeaa ja kaunista! Samaan aikaan voit ihastella pitkia hiekkarantoja ja lumihuippuisia vuoria, ihanaa. Ja taalla on niita lampaita - lampaita, lampaita, lampaita! Mun kamerasta on akku loppu, joten kuvia naista maisemista ei nyt valitettavasti tipu. Myohemmin sitten.Vesi on taalla kylla kylmempaa kuin pohjoisessa. Pojat yrittivat surffailla, mutta ei siella vedessa kylla kauaa viihdy, kun ei noin kylmaan veteen meinaa tottuakaan.

 Herkkuateria surffipoydalta.

Taalla Christchurchissa vietettiin yksi yo hostellissa ja tanaan suunnataan jonnekkin kohti etelaa. Ei ole kovin tarkkoja suunnitelmia, mutta koukataan varmaan sisamaankautta kohti Queenstownia ja Fox Glacierille aiotaan myos ennen kuin Robin lahtee takaisin Waihekelle ja sitten Ruotsiin. Tama kiertely tuntuu hyvalta vaihtoehdolta nain matkan aluksi. Nakee vahan kaikenalaista ja voi sitten miettia mista tykkaa ja mihin haluaa jaada pidemmaksi aikaa.

 

Tarahtanytta tunnelmaa Christchurchin illasta.

 

Wellington

KUVIA REISSUSTA!


Kiipeaminen on rankkaa touhua nailla kukkuloilla! Tassakin hiki virtaa.



Piikkikasvi yllatti Miljan luontoretkella.




Onetangi beach Waihekella , karua kauneutta




Waiheken saari, nakyma kukkulalta






Heippa!



Saavuttiin siis Wellingtoniin 12h bussimatkan jalkeen! Huh! Mutta maisemat matkan varrella olivat kerrassaan upeat. Oltiin nyt taalla yksi yo hostellissa, samassa huoneessa nukkui myos 22 muuta ihmista! Naissa "dormeissa" nukkuminen on tosiaan elamys. Se on halpaa, joten tyydyttava on ja onhan se tavallaan melko hauskaa :D Meilla on nyt mukanamme ruotsalainen opas Robin, joka on viettanyt taalla jo melko pitkan ajan ja lahtee pian pois, mutta lupasi viela esitella meille etelasaarta ennen kun lahtee takaisin ruotsiin. Tanaan matkaamme siis neljan tunnin lauttamatkan Wellingtonista etelasaarelle ja siella sitten odottaa uudet seikkailut! Kuulemisiin! :)

Tassa vahan videota pukkaa!!

HELLOU ja terveisiä paratiisisaarelta!

Viime kirjoittelusta on jo hetki vierähtänyt ja ollaan siis oltu Waiheken saarella, jossa internetyhteydet eivät ole järin loistavat. Mutta hengissä ollaan ja huomenna lähdetään kohti uusia seikkailuja! Kuvasimme videon, mutta sen lataaminen ei nyt onnistunut hitaan yhteyden vuoksi :( mutta siis hengissä ollaan ja ladataan kuvia ja videoita tänne enemmän lisää heti kun mahdollista. Täällä on ollut tähän mennessä aivan älyttömän hienoa ja ollaan tutustuttu monista eri maista tänne tulleisiin ihmisiin. Lämmintä on, aurinkoisina päivinä lähemmäs 30 astetta :) Tapasimme myös suomalaisen miehen, joka kutsui meidät perheensä luo yhdeksi yöksi täällä Waihekella, olivat todella mukavia ihmisiä, hän ja hänen vaimonsa sekä kolme lastaan olivat purjehtineet tänne Suomesta asti ja siihen oli kulunut vuosi aikaakin! Huh!

Mutta nyt on aika mennä, hostellilla juhlitaan tänään omistajan syntymäpäivää joten on juhla-illallinen on tiedossa :) Kuullaan jälleen! MOROOO!!!

Viime paivat

Viime paivat on kuluneet Aucklandia kierrellen. Tama on ainakin pinta-alaltaan tosi suuri kaupunki, joten kierrettavaa riittaa. Ollaan aamuisin heratty niin aikaisin, etta paivalla on aikaa vaikka miten. Jotenkin ihan luonnostaan tullut rytmi, etta herataan ihan pirteena jo seiskalta ja nukkumaan ennen kymmenta :D Mutta hyvaa tekee, kun saa valoisaan aikaan olla ylhaalla.

Sunnuntaina menttiin lautalla salmen yli Devonportin kaupunginosaan ja kiivettiin kukkulalle, josta oli huikeat maisemat (kameran akku toki loppui tassa kohtaa...). Ylhaalta bongattiin ihana ranta ja suunnattiin sinne. Oli laskuvesi ja ranta taynna meritahtia, meduusoja sun muita, jotka oli jaaneet vahan jalkeen, kun meri oli lahtenyt.

 Devonportin satamasta.

 Puolessa valissa kapuamista. Ja tama jaikin sitten viimeiseksi kuvaksi.

Maanantaina onnistuttiin hankkimaan taalta pankkitilit ja postitettiin hakemukset, etta saadaan veronumero toita varten. Muuten se paiva vierahtikin katuja kierrellen ja puistossa istuskellen. Loydettiin hyvia ja halpoja ruokapaikkoja. Oon myos loytanyt aivan ihania mehubaareja - tuoreita vihannes- ja hedelmamehuja, jossain saa jopa vaikkapa spirulinaa lisaksi, namskis.

Tanaan hankittiin koko junaliput ja junailtiin pitkin lahioita koko paiva. Jaatiin muutamalla pysakilla pois ja kierreltiin hiukan. Ei kylla ollut lainkaan semmoisia betonisia kerrostalolahioita. Aika pitkalti vaan omakotitaloa (minkalaista rotiskoa milloinkin) ja jotain varastorakennusmeininkia. Tama kaupunki on kylla jotenkin ihan autoilijoille suunniteltu ja puistotkin on aika onnettomia. Ei ole hirveasti vakuuttanut. Kauempana keskustasta on heti kylla paljon kivempia paikkoja.

Huomenna yritetaan suunnata jollekin saarelle telttailemaan. Suunnitelmana oli Great Barrier Island, mutta sinne ei kai menekaan keskiviikkoisin lauttaa. Ehka siis Waiheke Island, hiukan lahempana ja hiukan pienempi.

Sunnuntaipaivan chillailua :)

Tuntuu, etta tuo unirytmi on vielakin vahan sekaisin, tassa muutamana paivana ollaan nukuttu KEVYET 5h paivaunet! Ja aamuisin on heratty todella aikaisin, eilenkin seitsemalta, ja oli sentaan lauantai-aamu. Mutta saimme kylla sen johdosta paljon aikaiseksi. Ehka se tasta pikkuhiljaa normalusoituu!

Hienoa, etta video on ollut teidan mieleen, koitetaan niita tanne jatkossakin laitella, ne kuitenkin kertovat ehka enemman kuin tuhat sanaa :) Rannalla olon ansiosta huomasimme, etta olimme hiukan ehka jopa palaneet auringossa, naamat punoittivat kauniisti. Joten ensi kerralla rasvaa messiin siis! Nyt ollaan internetkahvilassa ja laitetaan meilia vahan noille tyonantajille, meinaamme lahtea woofereiksi, mika tarkoittaa siis sita, etta teemme toita luomufarmilla tai vastaavilla, n. 4h paivassa ja saamme siita vastineeksi yosijan ja ruuan. Talla tavalla saastaisi rahaa ja tutustuisi paremmin paikallisiin ihmisiin. Eilen torilla tapaamamme farmari vaikutti todella mukavalta (niinkuin kaikki ihmiset taalla) ja heidan tilansa mielenkiintoiselta. Mies omistaa vaimonsa kanssa luomutilan, jolla on maatilamatkailua myos. Katsotaan, mita tapahtuu!

Hyvin paljon olemme saaneet aikaiseksi vaikka olemme olleet taalla vasta pari paivaa. Tanaan menemme ehka lautalla Devonportiin, joka on kaunis niemi ihan tassa Aucklandin tuntumassa. Kuulemisiin!

Mission Bay

Oltiin tanaan rantaretkella. Vesi oli viela kylmaa, mutta ihanat maisemat heti kaupungin keskustasta kun paasi. Taalla on ylipaataan tosi vihreaa joka paikassa ja lintuja ihan hirveesti. Meidan hostelli on ihan ydinkeskustassa ja taallakin koko ajan linnut laulelee (ja lentelee sisaan ikkunoista).

Mission Bay

Muuminakinkenka

Ja toinen asia mita on paljon : maet. Meidan hostelli on ihan hullun maen paalla, ne on oikeesti ihan kasittamattoman jyrkkia.

 Hostellimaen puolessavalissa...huh.

Kaytiin myos Farmer's marketilla (aika pitkalti sama kuin meidan tori, mutta taalla vaan kerran viikossa) ja kaupassa ja voi etta sita vihannes- ja hedelmaosastoa, nam! Kaikki merenelavat on myos halpoja ja tosi tuoreita ja niita popsittiinkin.

Ja sitten viela video rannalta :D