Tulipahan patikoitua

 Hokitikasta jatkoimme matkaa Arthur's Passin luonnonpuistoon. Suunnitelmana oli hieman patikoida. Minttu paatti jaada alas kylaan ja han saikin nauttia kunnon younista ja takkatulesta ihan tosi suloisessa hostellissa. Me valittiin patikkareitiksi Avalanche-vuoren huipulle johtava reitti, jonka Robin oli aiemminkin kavellyt ja sanoi maisemien olevan upeat. Muita yksityiskohtia han ei reitista sitten kertonutkaan...

Arthur's Passille saavuttuamme lueskelin mita reitista sanotaan: "Erittain haastava, hyvakuntoisille ja kokeneille vaeltajille". Soivatko halytyskellot? Eivat toki. No entapa siina vaiheessa kun itse aiot lahtea yoksi sinne vuorelle ja raahata mukanasi ruoat, vedet, makuupussin ja -alustan, teltan ja oiden kylmyyden takia suurinpiirtein kaikki vaatteet mita reissussa mukana on. Ei, ei vielakaan ala mietityttaa, etta onkohan tama nyt ihan realistinen suunnitelma.

Todellisuus iskee sen sijaan kasvoille, kun ollaan "patikoitu" noin 50 metria ja meinaan jo kuolla. Kun tama reitti ei sitten tosiaan ollut mikaan leppoisa kavelypolku vaan noin 90% matkasta oli lahinna jyrkan kallion kapuamista...sen rinkan kanssa. 100 metrin jalkeen olen jo aivan varma etten tule ikina selviamaan huipulle asti ja yritan vakuuttaa siita myos Caileanin ja Robinin.

Hitaalla tahdilla, tsemppauksella ja aarimmaisen useiden taukojen avulla onnistuin kuitenkin jollain ihmeen keinolla paasemaan huipulle. Noin nelja tuntia matkaan vierahti, mika oli kuulemma loppujen lopuksi paljon nopeammin kuin Robinin edellinen reissu. En siis ollutkaan niin hidas! Ja nakymat oli kylla kaiken karsimisen arvoiset. Uskomatonta. Kuvia ei reissusta mulla ihan hirveasti ole, kun keskityin lahinna hengittamiseen ja tasapainon sailyttamiseen. PowerBalance toki matkassa mukana ;)

 

Avalanche Peak - sittenkin perilla!

 

Huippumaisemia. (Taalla on kylla maailman turhauttavinta 

ottaa valokuvia, ukn ne ei ikina nayta miltaan...)

 

 

Ja video (ai tariseeko kadet?) huipulta.

 

Huipulta laskeuduttiin jonkin matkaa, etta loydettiin hyva telttapaikka. Cailean paatti kuitenkin lahtea yoksi hostelliin, kun viela oli valoisaa ja hyvaa aikaa laskeutua alas. Me pystytettiin Robinin kanssa teltta, syotiin ja kaytiin vahan kiipeilemassa (voi Markus mita boulderpaikkoja!) ja sitten alkoikin aurinko laskea. Ja voi ei mitka tahdet! Ne nakyi niin kirkkaasti kun oli aivan pilvetonta ja oltiin niin korkealla ja kaukana kaupungin valoista. Siella kelpasi bongailla tahtikuvioita. Olen niista taalla kylla viela enemman ulkon kuin Suomessa, kun ihan erilainen tahtitaivas.

 

Naissa maisemissa oli kiva herata.

 

Yo meni hyvin teltassa, kun mulla oli seka mun ja Mintun makuupussit, joista ei yksinaan ole juuri mihinkaan ja Robinilla Caileanin makuupussi, joka on tosi lammin. Aika huonosti teltassa silti aina nukkuu, mutta paaasia ettei ollut kylma. Aamulla herattiin jo joskus kuuden aikaan, mutta aamupalan jalkeen yritettiin nukkua hiukan lisaa, etta jaksetaan kavuta alas. Alas laskeutuminen olikin sitten taas oma haasteensa sen rinkan kanssa. Onneksi mentiin toista reittia, joka ei ollut ihan niin jyrkka.

 

Aamulla oli alhaalla laaksossa pilvia. 

 

Kun paastiin alas, luulin etten ikina voisi olla vasyneempi kuin kaiken sen kiipeamisen ja huonon nukkumisen jalkeen, mutta ei...olihan sita toki lahdettava viela ihastelemaan vesiputousta, joka oli aika monien portaiden paassa. Ja sitten kun sinne vesiputouksen katselutasanteelle oli paasty niin ei sita siihen voinut jattaa vaan piti kiiveta ihan sinne putoukselle asti jalleen aika raskasta reittia. Mutta paastiin uimaan vesiputoukselle! Kylmaa oli. Sielta alas kavuttuani huomasin, etta puhelin olikin jaanyt sinne jonnekkin ja sain siis kiiveta viela uudestaan. Jes! Siihen viela vahan rappusia paalle niin ei ollutkaan enaa itku kaukana kun jalat taristen onnistuin raahautumaan hostellille. Hahaa, mutta taas huomasi jaksavansa enemman kuin luulekaan.

Nyt me ollaan Christchurchissa. Robin lensi tana aamuna Aucklandiin ja tama roadtrip on nyt ohi. Ei ole oikein mitaan suunnitelmaa mita aiotaan tehda. Taalla nyt ainakin yksi yo ja sitten tuo pohjoissaari kylla houkuttaisi. Nyt vahan selvittelemaan asioita ja tekemaan edes jotain suunnitelmaa. Heippa!