Perilla!

Viime sunnuntai-iltana saavuimme Fijin paakaupunkiin Suvaan. Suva sijaitsee toisella Fijin paasaarista Viti Levulla ja on Etelaisen Tyynenmeren suurin kaupunki, mutta ei silti mikaan valtaisa. Taalla on myos mm. Tyynenmeren saarien ainut yliopisto. Hassua oli saapua kuitenkin isohkoon kaupunkiin Waiheken ja merella olon jalkeen. Taalla on tosi kuuma, mutta pilvista ja sateista. Tanaan ensimmaista kertaa paistoi edes osan paivaa aurinko. Ensivaikutelman perusteella ihmiset on hirvean ystavallisia. Nainkin isossa kaupungissa ihmiset tervehtii kadulla "Bula!" ja on hirvean avuliaita. Voi ehka vaikuttaa myos se, etta taalla ei hirveasti eurooppalaisen nakoisia ihmisia ole ja meidan ulkonako kiinniittaa huomion.

Johanna lahti kuukaudeksi Suomeen siis tiistaina. Meidan tarkoituksena on haipya Suvasta niin vikkelaan kuin paastaan. Veneen laturi kaipaa viela fiksailua seka pitaa hoitaa vedentankkaukset ja ruokaostokset ja sen sellaista. Suuntana ainakin Koro-saari ja sitten toisen Fijin paasaaren Vanua Levun ja Savusavun kaupungin lahettyville ehka?

Mutta kertomuksia siis matkasta....

15.paiva perjantaina lahdettiin Waihekelta. 13.58 merkkasin kellonajaksi lokikirjaan ja matka alkoi. Saa oli pilvinen ja tuulta oli jonkin verran. Johanna tarjosi mulle ennen lahtoa laakkeita merisairautta vastaan, mutta halusin kokeilla ilman, kun en suuri laakkeiden fani ole. Keittelin inkivaariteeta ennen lahtoa, sen kun pitaisi auttaa. Paha olo iski kuitenkin jo ennen Little Barrier Islandia, mika ei ole kovin kaukana. Illalla delfiinit tuli uiskentelemaan veneen vieressa, merisairauden takia nekaan ei kylla tuntuneet niin kiinnostavilta. Lahinna keskittyminen meni siihen omaan olotilaan. Yo kului samoissa merkeissa oksennusta pidatellen ja yrittaen nukkua. Laakkeista kieltaytymispaatoskin piti aamuun asti lahinna siksi, etta oli niin kaamea olo ettei voinut kuvitellakaan nousevansa ylos ja hakevansa sellaisen tabletin siita kahden metrin paasta keittiosta.

Seuraava paiva kului kaikilta aika pahoinvoinnin merkeissa. Ainoastaan Johanna tuntui olevan hyvassa kunnossa ja pystyi laittamaan ruokaa ja puuhailemaan sisalla. Tasta paivasta mielessani on lahinna kuva, kun mina, lapset ja Jussi lojutaan kannella katse horisontissa aika kurjan nakoisina :D

Mun pahin merisairaus kesti aika tasan 24 tuntia ja kapteenin kaatuessa vuorostaan sankyyn pahoinvoivana, mina tein comebackin ja paasin iltavahtivuoroon ihailemaan tahtitaivasta. Oli kylla mahtava fiilis, kun ekaa kertaa pystyi oikeasti keskittymaan johonkin muuhun kuin pahaan oloon ja nauttimaan olemisestaan.

Seuraava paiva oli kaunis ja mentiin rauhallisesti. Soittelun kitaraa kannella ja tein ekan yovahtini. Taysikuukin sattui meidan matkan alkuun ja sita kelpasi ihailla yolla, kun oli aivan pimeaa.

Maanantai-iltana vahtivuorossa istuessani nain huikean "sparkling water"-ilmion. Waihekellakin sita nakyi joskus pimealla rannassa. Se on kai jotain fosforisoivaa levaa tms, joka kimmeltaa ihan upeasti. En tieda miten sita kuvailisi, mutta ehka vahan kuin tulikarpasia vedessa. Sita nakyi veneen ymparilla aalloissa, vau! Ihan taikaa. Illalla alkoi kuitenkin taas kovempi keli, joku rintama tuli vastaan. Kovempaa kelia kesti koko yon ja aamu alkoi lasten oksentelulla. Ma istuin aamupaivan ulkona sateessa, kun sisalla oli niin pahaolo etta valitsi mieluummin kastumisen. Tassa kohtaa mun uusi IPod kuoli. Vesi alkoi kuitenkin olla jo niin lamminta, ettei haitannut niin hirveasti, vaikka sita roiskui paalle. Tuli bongattua myos eka lentokala...hauskoja otuksia.

Makin jain Otson innoittaman taas Harry Potter -koukkuun!

Ainut kuva minusta kamerassani. Onnistunut silmat kiiinni -otos sekin totta kai!

Vuorokauden hoykytyksen jalkeen olikin taas rauhallisempaa, mutta vasytti kaikkia kovemman kelin jaljilta. Eka suihku kannella. Suihkupussiin vetta ja sidottiin se vanttiin. Oli kylla raikas olo. Ja ilmakin alkoi olla niin lammin, etta kannella voi suihkutella eika tule kylma. Kaikki vaatteet alkoi olla jo markia, joten niita yritin kuivatella, vaikka sen verran roiski kylla ettei ne siita pahemmin parantuneet.

Seuraava paiva oli tosi kaunis! Meidan ainut aurinkopaiva itse asiassa. Oli kylla ihanaa ja lamminta, nautittiin vaan kelista kannella. Ja dippailtiin lapsia koyden kanssa veteen.

 

Mun yovahtivuoro oli aina 04 - 08. Jos oli tosi kova keli, niin Jussi ja Johanna yleensa hoiti ne puoliksi, koska heidan olisi kuitenkin pitanyt olla mun kanssa hereilla varmistamassa, etta kaikki on ok. Kaytettiin erityisesti oisin yleensa autopilottia, mika helpotti hirveasti hommaa. Autopilotin kanssa tehtavana oli lahinna katsoa, etta purjeet on ok, jos tuuli muuttuu ja tahystella ettei muita aluksia nay missaan (taisi kaksi nakya koko matkan aikana).

Perjantaina saatiin ensimmainen kalasaalis. Mahimahi, iso kala, enpa osaa verrata minkalainen olisi. Vaaleaa se oli, ei ihan niin kiinteaa kamaa kuin tonnikala, mutta sinnepain. Siita saatiin hyvat kala-ateriat pariin otteeseen.
Jussi ja Johanna kamerassa olisi kuviakin, mutta nyt mennaan nailla mita mulla on. Tanaan alkoi myos ongelmat veneen laturin kanssa...lopetti lataamisen, joten jaakaappi ja kaikki mahdolliset sahkoa vaativat pois paalta, akkujen saastamiseksi. Aurinkopaneelit oli, mutta kun ei se aurinko oikein paistanut...:D Tahan loppui siis myos autopilotin kaytto, joku ohjaamassa koko ajan. Yo kelluttiin paikallaan, kun keli oli kova ja tarvittiin kaikki lepoa.

Elmo kipparina.

Kalastellaan!

 Aamulla meni kylmarintama yli ja alkoi kova tuuli, puuskissa ainakin 40 solmua ja yli. Kelluskeltiin paikallaan koko aamupaiva, kaikki hiljaa sangyissaan oksentelun lomassa...Yhden maissa lahdettiin eteenpain. Jussi ja Johanna ajoi yon puoliksi, kun keli oli niin kova. Aamulla kuului puoli seitseman aikaan Johanna huikkaus "Maata nakyvissa!". Ekaa kertaa sitten lahdon! Oltiin saavuttu ekalle saarelle Kandavulle, siita viela paivan matka Suvaan Viti Levun saarelle. Ma herasin sitten ajelemaan niin Jussi ja Johanna sai yrittaa lepailla hiukan.

Paiva ajeltiin vuorotellen. Keli oli pilvinen, mutta ok, aika hitaasti edettiin. Lueskeltiin kannella, leivottiin pizzaa ja odoteltiin kuumeisesti, koska Viti Levu alkaa nakya. Pimealla, alsten jo nukkuessa saavuttiin lopulta Suvaan. Aika heti nukkumaan, kun ei edes ymparilleen nahnyt, eika maihin ole lupa menna ennen tulliviranomaisten tarkistusta. Seuraavana paivana kolmen maissa tulli tuli tarkistamaan veneen ja miehiston, jonka jalkeen saatiin lupa menna maihin.

Oli kylla hieno kokemus. Merisairautta vaan riitti kaikilla aika paljon ja kauniita paivia vahan. Merisairaus vei ikavasti taysin keskittymiskyvyn mihinkaan kivoihin asioihin, kun oli fyysisesti niin paha olo. Muutenkin tuntui, etta oli kropalle tosi rankkaa jatkuva keikutus. Mustelmia loytyy aika huisi maara :D Mutta samanlaista puuhaa kuin kiipeily: en ikina keksi mika siina viehattaa, mutta aina sita lahtee uudestaan, kun vaan joku ehdottaa. Mutta kaikenkaikkiaan ihan mahtavaa ja lisaa tiedossa lyhyempien siirtymien muodossa (ja parempien saiden?!) taalla Fijilla.

Laiva on lastattu

No niin. Se on menoa murut! Tämä päivä on kulunut siivoillessa ja veneeseen muuttaessa. Yö vietetään vielä Waihekella veneessä ja huomenna aamulla lähdetään. Edelleenkään ei ihan unelmien keli kai, mutta tarpeeksi hyvä kuitenkin. Suunnataan suoraan Fijille Johannan lentoa varten. Eka satama pääkaupunki Suva, josta Johanna pääsee sitten Nadiin lennon nappaamaan.

Täysikuukin meille täydellisesti, mikä on kuulemma huippujuttu yövahdeissa niin näkeekin jotain. Ekat nelisen päivää siis suurinpiirtein tiedossa viileämpää säätä ja sitten alkaiskin jo lämmetä. Aurinko, aurinko, on jo ikävä! Noin kymmenen päivää pitäisi mennä ja oikein enemmän ei soisi menevän, että lentoaikataulu pitää. 

Seuraavaksi siis toivottavasti kuulumiset Suvasta! Ja Nanean blogista löytyy päivityksiä varmaan aiemminkin sateliittipuhelinsysteemin avulla. Nyt lähdetään keinumaan! Saammepa nähdä onko purjehtiminen niin mun juttu kuin aina hehkutan, hahaa, parasta nyt olisi! Toivon meidän matkalle sopivia aaltoja, delfiinejä, valaita, aurinkoa ja hyviä tuulia! Kuulemiin :)

Musiikkeja

No eipähän sitten onnistanut lähtö vieläkään. Taitaa kohta kuukausi tulla täyteen odottelua vai mites? Mun "Huomenna me lähdetään!"-julistukset alkaa olla jo hyvä vitsi. Toivottavasti odotus palkitaan hyvällä kelillä! Tämän hetken sääkarttojen mukaan seuraava mahdollinen lähtöpäivä olisi perjantai. (Tarkemmat sääanalyysit voi tsekata Nanean blogista) Piakkoin alkaa vaan tehdä hiukan tiukkaa, kun Johannalla on lento Suomeen 27. päivä Nadista Fijiltä. Hänellä on oma väitöstilaisuus, joten lennolle olisi tietty ihan kiva ehtiä...Perjantai on siis paitsi seuraava mahdollinen päivä, myös viimeinen mahdollinen päivä lähteä. Jos ei silloinkaan lähtö mitenkään onnaa niin sitten täytyy Johannan lentää Fijille ja meidän hankkia uusi miehistön jäsen.

Nanea Pine Harbourissa, kun laskettiin vesille.

Mietin, että olisi voinut yrittää jonkun työn hankkia, jos olisi tajunnut olevansa täällä näinkin kauan ja rahoittaa oleskeluaan fijillä vähän pidempään...mutta nyt on kyllä kivasti aikaa toteuttaa päähänpistoja. Niistä uusimpina surffilaudan metsästys ja kitaran hankinta. Kuukauden verran ollut hirveä tarve soittaa kitaraa. Lopulta totesin ettei auta kuin hankkia kitara käsiinsä ja katsoa miten käy...vähintäänkin pääsen eroon "

hirveästäkitaransoittotarpeesta" ja voin kaikessa hiljaisuudessa unohtaa koko jutun ja myydä kitaran - tai sitten itse asiassa oppia soittamaan. Ja en siis ole aikaisemmin moista yrittänyt, joten vaatii hienoista harjoitusta. Kolmen ekan päivän perusteella voin todeta, että ei se kyllä helppoa ole. Mutta eiköhän ne sormet siitä vetristy. Tällä hetkellä en voi ymmärtää, miten kenenkään käsi edes taipuu kaikkiin sointuihin, mutta Lloyd vakuutti sen olevan mahdollista. Parhaat ystäväni tällä hetkellä siis kitara ja kirjaston kitara-opus (joka on ollut ihan huippu hyödyllinen, muuten oisin totaalisen hukassa!). IPodiin on toki ladattu asiaankuuluvat appsit, eipä jää ainakaan siitä kiinni.

Tsunamia odoteltiin Matiatiassa...

Taalla ei harrasteta laituripaikkoja, vene vaan lahdelle ja dingillä rantaan.

 Perjantaina vietettiin Celson kanssa mun läksiäisiä (kuinkahan mones kerta, kun on mun "viimeinen ilta" kun "huomenna lähdetään"...kröhöm...). Celso asuu viiden paikallisen pojan kanssa ja päätettiin kokata siellä illallista. Siinä talossa ei ilmeisesti hirveästi mitään vihreää tai varsinkaan kasvisruokaa syödä, kun sieltä tuli niin totaalisen äimistyneitä kommentteja (mutta kai ihan positiivisia) kun tein kumarasalaattia (kumara on hiukka kuin bataatti, sweet potato). Yksi pojista on kokki kasvisruokaravintolassa ja se teki tosi hyvää kasvispiirakkajuttua, mutta ruoka ilman lihaa oli monille ilmeisen uusi kokemus. "This is healthy as!" oli niin yleinen kommentti, että alkoi jo vähän naurattaa.

Erään toisen illan kokkailuita Kinassa...

...Danin, Guyn ja Celson kanssa.

Muuten viikonloppu sujuikin paljolti kitaran kaverina. Lauantai-iltana Lloyd soitti innoissaan, että Jelkan (saksalainen tyttö, johon tutustuin Waihekella) levy on vihdoin saapunut postissa (vaiks ei kai lauantaina nyt mitään postia tule, mut kuiteskin) ja sunnuntaina sitten suuntasin Lloydille kuuntelemaan levyä ja voi että se Jelka on kyllä ihana. Muutama laulu enkuksi ja muutama saksaksi, ihan huikeaa, että hän sai ekan levyn valmiiksi, niin onnellinen olen hänen puolestaan! Nyt vaan odotan huomista kuin kuuta nousevaa, että saan Jelkan laulut mun ipodille, nyt on vaan levy, eikä mitään missä kuunnella sitä.

Tässä Jelka livenä. Mun lempparibiiseja ei viela loytynyt Youtubesta...

Sain Lloydilta myös keskeneräisen version Ki Te Aroha-kappaleesta, jossa mä laulelin pienen suomenkielisen pätkän. Tehtiin siis illallista hyvien musiikkien tahdissa. Väsäsin lisää kumarasalaattia kera avokadon ja kurpitsan ja pohdin, että eikö Suomessa oikein harrasteta kurpitsaa vai eikö meidän perheessä oikein harrasteta kurpitsaa, kun en muista mokomaa ikinä ennen syöneeni..?

Sunnuntai-iltana kerkesin myös leffaan Delmainin kanssa, tyttö, joka on töissä Fruit&Vege-kaupassa, missä aina käyn. Ihan super kiva, mutta en ole juuri häntä muualla tavannut. Eilen vaan alettiin jutella tuosta leffasta, kun kävin kaupassa, ja päädyttiin sitten menemään yhdessä katsomaan sitä. Delmain on juuri sellainen ihminen, jonka seurassa tulee super rauhallinen ja onnellinen olo, hyvät energiat! Täytyy varmaan ruveta kaveriksi, lisää tälläisiä ihmisiä ympäristöön.

Kivat viimepäivät kaikenkaikkiaan...lisäbonuksena Fruit&Vege-shop, joka alkoi ainoana saarella myydä raakasuklaata. Menin heti kehumaan niitä. (Ja on se Uusi-Seelanti pieni, koska ne suklaat oli peräisin Michaelin, jonka luona vietin viikon Kapiti Coastilla, PureWellbeing yritykseltä, hah) Ja Millien vanhemmilta (se perhe, jolla olin töissä) tuli viesti, että heille syntyi toinen tyttö, Aria Joy, kaksi päivää sitten. Millielle pikkusisko, mulle ehkä töitä, heh.

Tänään tiedossa ainakin lisää kitaraa, sään tarkkailua, halvan surffilaudan jahtausta, Jelkaa ja muita hyviä Waiheke-hetkiä.

Mun huoneesta näkymät.

Ja Mintulle terkkuja: kävin viime viikolla Passage Rockissa,hahaa. Piti pullottaa viiniä veneelle Jussin kanssa, mutta David myikin meille halvalla jotain valmiita pulloja (joten ehkä se olikin sä tai Kaltsu, joka pullotti meidän viinit ;D). Siellä sitten siemailtiin nokkosteetä Davidin kanssa, se niiden talo on kyllä ihana. Ja pianon päällä...Mattin ja Amandan hääkuva, nekin näin hetki sitten ja oli kuulemma ihanat häät.

Tsunami sekoilua

Eilen naytti taas silta, etta joskos lauantaina paasisi lahtemaan. No tanaan Jussin piti menna sitten Aucklandiin hoitamaan tulliasiat, mutta paatti kuitenkin aamulla menna ensin kirjastolle tsekkaamaan saan netista. Istuskelin siina keittiossa juomassa aamuteetani, kun Jussi ryntaa sisaan: "Tsunamivaroitus! Ja meidan kaikki veneen akut on kotona, nyt akkia pari akkua veneeseen, jos sielta tulee kunnon aalto ja pitaa saada se vene pois. 15 minuuttia ennen kuin se on taalla!". Lahdin sitten kiireella mukaan avuksi. Akkia akut autoon ja kauheella kiireella rantaan tyyliin "Ei me kylla millaan ehdita 15 minuutissa veneelle asti, mutta ehka meilla on muutama extraminuutti, kun 9.52 se eka aalto tulee vasta North Capeen. Jooh...siita sitten akkia kaunis parkkeeraus keskelle keltaisia viivoja lauttaterminaalin viereen, kumivene vesille ja kauhea kauhominen Nanealle...samalla toki sita "tsunamiaaltoa" palyillen. Oli kylla elaman nopein ja tehokkain veneelle siirtyma, eipa siina mitaan. Jussi akkia laittamaan akut kiinni ja meitsi seisoo kannella ihmettelemassa nakyyko jotain isompia aaltoja. (Ei se siis tanne missaan tapauksessa isona hyokyaaltona tulisi, mutta mahdollisesti muutaman metrin aalto kuitenkin, joka nostaisi veden pintaa erityisesti nousuvedella niin, etta lahtisi kaikki veneet poijuista irti ja hamminkia saisi aikaan...) Poijukoydet siis saadeltiin valmiusasentoon, jos vaikka vesi alkaa nousta ja pitaa paastaa vene irti.

Akut saatiin hienosti kiinni ja siina sitten odoteltiin...puoli tuntia...puoli tuntia lisaa...todettiin, etta kukaan muu ei erityisen huolestuneelta nayta (lue: yhdellakaan muulla veneella ei nay edes ketaan). Hetken paasta vanha pappa soutelee ohitse ja sanotaan hanelle, etta oli taas tsunamivaroitus tana aamuna, johon han toteaa, etta ei ole edes moisesta kuullut, mutta "no no no, ei se tanne asti kuitenkaan tule". Jaahas. Eli juuri tallainen perus Waiheken tsunamivaroitussetti jalleen. Sama homma viime kesana joka kerta. Kaikki Suomesta hadissaan soittelee ja lahettelee viesteja ja paikalliset joko ei tieda tai naureskelee stressaaville turisteille...Kai se on niin, etta kun ne sen varoituksen antaa se annetaan samalla koko Tyynenmeren alueelle, paljon erittelematta mihin se varsinaisesti vaikuttaa...taalla ei ole tahan mennessa minkaanlaista vedenpinnan nousua nakynyt, mutta toisaalta tuntuu tyhmalta taysin ingnoorata varoitus, kun se kuitenkin johonkin faktaan pohjautuu...

Lopulta todettiin, etta ei tsunamia tanaan ja soudettiin takaisin maihin, jossa poliisimies ja parkkiseta jo odottelikin ei niin iloisina. Selitin heille etta tama oli "emergency", tsunamia pelattiin ja toki siella veneella piti viipya tunti sita odottamassa :D Selitys ja tyhmaturisti rooli puri ilmeisen hyvin - ei sakkoja.

Nailla nakymin siis matkaan viikonloppuna! Kohti Raul-saarta ja sielta Fijille.

Iltapäiväauringot

Tulenpa tanne taas huutelemaan, etta ei se saa nyt suosiolliselta nayta. Taalla kylla paistaa aurinko ja on ihan ihanaa, mutta siella meidan reitilla ilmeisesti on aikamoiset kelit. Jussi sanoi taman paivan saakarttojen tarkkailun perusteella, etta voitaisiin kylla lahtea parina seuraavana paivana, mutta aikamoiseen hoykytykseen kylla joudutaan, jos se tehdaan. Siella on niin kovat tullet, etta oltaisiin takuulla ihan merisairaita niissa aalloissa. Ja kun se kurja keli on siella ihan koko reitilla, loppuu vasta juuri ennen Fijia. Katsellaan nyt viela, mutta voi olla, etta taalla odotellaan viela viikko.Voi kun odotan jo kookoksia!

Oon tassa alkanut tajuta, etta tuo viisumikin taalla kohta (ja kohta..) loppuu ja olen kylla aarimmaisen huolestunut siita loppumisajankohdasta...marraskuun alku. Vuoden kestaneesta kesasta suoraan pimean kauden alkuun...apuaa. Mitahan siitakin tulee, kun jo tama Waiheken "talvi" +14 tuntuu valilla ihan liialta. Haha (viela naurattaa). Erityisen hurjalta kuulostaa kuukausien pakollinen kenkien käyttö. Mun jalat tekee ihan kuolemaa jo nyt, kun pitää olla "kunnon" kengät jalassa suurimman osan ajasta. Sattuu. Olen yrittanyt lepytellä niitä juoksemalla rannalla aurinkoiseen aikaan. Koukutin itseni lämpöön ja aurinkoon liiankin kanssa, o-ou, mutta on se nyt kivempaa kuin pimeys, vaikkaonse lumikin toisinaan ihan jee.

Istuskelen juuri kirjaston pihassa (ilmainen netti!) nauttimassa viimoisista auringoista. Tästä nyt Marien luo katsomaan leffaa ja tekemaan illallista. Oon monesti muuten mennyt lankaan, kun nama kayttaa välillä "dinnerista" lyhennettyä sanaa "tea"...olen
yhden jos toisen kerran lahtenyt "teelle" jonkun luo, kun onkin kyse illalisesta, hah!

Loppuun iloksenne musiikkia täältä.