Hei hei Waiheke!

Waihekella tiedetaan miten simppeleita asiat voi olla<3



Whakanewan luontopolku!



Loysin sydamen taalta



Meilla oli Miljan kanssa "kylma" kun tuuli ja oli "vain" jotain 20 astetta!



Villasukat ne olla pitaa! Kiitokset Isotadille!
Naita sohvia tulee ikava!

Heissan kaikille mun puolesta taas valilla!
Kirjoittelusta on jo hieman aikaa kulunut, ja nyt olen siina pisteessa, etta tyot taalla Waihekella ovat ohitse ja uudet seikkailut odottavat!

Lopetin siis tyot viime sunnuntaina Passage rockissa ja sain sielta mukaani oikein hyvan tyotodistuksen, jota kelpaa sitten Suomessa esitella. Oikein mukavalta tuntuu paasta taas lomailemaan kahden ja puolenkuukauden tyonteon jalkeen. Olen oikein tyytyvainen tyorupeamaani, opin miljoonia asioita ravintolamaailmasta ja paikallisista ihmisista. Tarjoilijana oli ehdottomasti parasta olla, koska sain jutella asiakkaiden kanssa ja parantaa englantiani.
Nyt on sitten uudenlaiset haasteet edessa, meinaan matkustaminen yksin. Milja jaa tanne Waihekelle ja mina lahden matkaan ensi tiistaina kohti Bay of Islandsia, joka on kaunis alue pohjoissaaren itarannikolla. Siella on tarkoitus viettaa aikaa ja tutustua paikkaan, meloa kanootilla ja aion tehda myos retken Cape reingaan, joka on koko Uuden Seelannin pohjoisin kohta. Sielta matkani jatkukoon minne tuuli kuljettaa, ehka kuumien lahteiden aarelle Rotorualle ja Taupo-jarvelle, lansirannikon kaupunkiin New Playmouthiin ja ehka viela paakaupunki Wellingtoniin, josta pidin kovasti. Saa nahda mita tulevaisuus tuo tullessaan!
Vahan kylla jannittaa matkustaminen yksin, mutta tama maa on ehka maailman turvallisin siihen tarkoitukseen ja olen toki varovainen. Sisimmassani vain tuntuu nyt silta, etta tama on koettava, on joskus vain lahdettava yksin matkaan. Luulen, etta niin tutustun yha enemman itseeni ja saan tehda sita mita itse haluan. Varmasti myos tutustun uusiin ihmisiin, silla yksin matkustaessa on suurempi tarve tutustua muihin turisteihin ja reppureissaajiin. Voihan olla, etta tapaan uuden ystavan, jonka kanssa jatkaa matkaa, sita ei koskaan tieda kun on kyse tasta maasta, uusi paiva voi tuoda vaikka mita tullessaan :)

Jeps ja viela siita maanjaristyksesta: onneksi emme ole lahellakaan Christchurchia, missa se sattui. Paljon ihmisia on siella edelleen loukussa rakennusten alla, myos turisteja ja kuolleiden lukumaara nousee jatkuvasti, lahemmas 100 on kuollut jaristyksessa. Pahalta tuntuu, kun tyokaverimme kaikki sukulaiset ovat siella ja han itki toissa heidan vuokseen. Taytyy toivoa kaikkea parasta ja sita, etta ei sattuisi omalle kohdalle vaikka mista sita ikina maailmasta tietaa. Taytyy olla varovainen ja olla onnea matkassa.

Heissan vaan kaikille ja ma kirjoittelen tanne sitten matkani varrelta! Tosiaan tarkoituksena ainakin 3viikkoa kierrella ja sitten tulen Aucklandiin ja Waihekelle viela viimeisen kerran katsomaan, etta josko Milja olisi silloin viela taalla :)

MORJENS!!

Kuvitusta

Meilla on enaa viikko jaljella (tai vahan yli) meidan asunnossa. Caileanin ystava David jai nyt tanne Celson tilalle ja yrittaa hankkia toita. Mintulla on viimeiset tyopaivat kasilla ja ensi viikolla alkaa hanella odotettu loma. Toivokaamme auringon paistetta!

Ilhadutetaan nyt facebookittomiakin sekalaisella sarjalla kuvia pitkasta aikaa...

 Yksi ilta paatettiin olla luovia ja tehtiin taikataikinaa...

 ...ja kovin taitaviahan me oltiin. Kuvassa Caileanin kiivilintu.

 Uusin skottivahvistus David ja vanha ystavamme Cailean. Ymmartaa jo nimen Kaltsu ja puhuu melko sujuvaa suomea :D Pakko oppia kun asuu meidan kanssa.

 Pojat hankki harppuunan ja ovat yrittaneet moneen otteeseen saada kaloja. Viela ei ole onnistanut...Harppuunan karki on kylla sen sijaan jo aika vaantynyt otettuaan osumaa kiviin. Ehka viela joskus :D

 Minttu on ahkera meriuimari. Saalla kuin saalla!

 Davidista on tullut mun uusi luottoretkikaveri, kun silla ei ole viela taalla toita. Huippua kun on vapaahetkina joku jonka kanssa seikkailla ympari saarta.

 Loydettiinkin taman paivan retkella taas yksi ihana ranta kaukana kaikesta. Edes suosituimmat turistirannat taalla on aika tyhjia, joten talla biitsilla, jolle paastakseen piti vahan nahda vaivaa, ei sitten tosiaan nakynyt ketaan muuta.

 Snorklaillakin piti, mutta oli aika tuulista ja mutainen pohja, niin ei oikein nakynyt mitaan.

David kuivaharjoittelee harppuunankayttoa, kun ei oikein ole tullut tuloksia.

Halloo

Oho, onpas aikaa vierahtanyt. Mitas taalla nyt sitten on puuhailtu...Aurinko on ainakin aika vahvasti tekemassa paluuta, hienoa! Ajat Waihekella lahentelee loppuaan (ainakin osalla). Huomaa, etta suurin osa ihmisista ja uusista tutuista on pikkuhiljaa kaikonnut, ihan hirvean vahan vanhoja tuttuja enaa, ihan muutama. Kesakausi kun lahentelee loppuaan. Meilla on tuo asunto enaa pari viikkoa. Celso lahtee ensi tiistaina ja Minttu ja Cailean sitten omille suunnilleen, kun tuosta kampasta luovutaan. Ma en tieda yhtaan mita ma teen, mutta eikohan se valkene. Ehka jaan viela hetkeksi, kun on kiva tyo ja ihana saari, ehka lahden reissaamaan. Se suomalainen perhe, johon taalla tutustuttiin, sanoivat etta voin muuttaa heidan alakertaan, jos jaan pidemmaksi aikaa. Vaikka heilla oli kylla jotain ongelmia tyolupien kanssa, mutta jos he joutuu karkaamaan hetkeksi maasta, niin voisin paasta purjehtimaan Fidzille. Eipa ois paha sekaan. Olin myos jutustelemassa yhden perheen kanssa, jos mahdollisesti aloittaisin toisena tyona 4-vuotiaan autistipojan kanssa tyoskentelemaan, mutta saapas nahda onko jarkea, riippuu kuinka kauan taalla oon. Sielta oisi saanut kokopaivatoita vaikka vuodeksi. Kuulosti superkiinnostavalta, mutta ei nyt ehka sovi kuvioon.

Saatiin eilen vieras (tai ehka pidempiaikainenkin asukki) meidan taloon. Caileanin ystava David. He matkusteli aluksi yhdessa ja ovat lahdossa parin kuukauden paasta yhdessa Aasiaan (tuntuu, etta kaikki on menossa Aasiaan, munkin tekee mieli). Ma vietin tanaan hauskan paivan esitellen muutamia juttuja saaresta Davidille. Oli kivaa saada seuraa, kun mulla on ollut vaan iltatoita ja muut sitten taas tyoskentelee paivisin, niin viimein oli paivaseuraa juoksennella pitkin metsia. Oltiin yhdella luonnonsuojelualueella kuljeksimassa ja sitten viela uimaan.

Yksi paiva kaytiin myos maastopyorailemassa. Vuokrattiin pyorat taalta Oneroasta, todettiin etta ai jaksa kylla pyorailla Onetangille, heitettiin pyorat autoon ja ajeltiin sinne missa ne maastoradat oli. Aloitettiin "perhereitista" mika olikin aika tasaista ja tylsaa. Minttu totesi, etta tama ei ole hanen juttu ja paatti uhmata Waiheken makia (todentotta, taalla on pelkkaa ylamakea, joka hetki. missa alamaet? etenkin ajotiet ihmisten koteihin, mita mita mita! pitaisi tehda kollaasi, saisitte hyvat naurut). Han kuitenkin selviytyi hyvinkin hengissa takaisin takaisin, eika edes mennyt suorinta tieta, pisteet kotiin! Ma ja Cailean lahdettiin kokeilemaan niita todellisia maastopyorareitteja. Oli aika samat fiilikset kuin kiipeillessa: ei tieda onko tama superkivaa vai ihan hirveeta, kun koko ajan pelottaa - ainakin aluksi. Ensin en uskaltanut mitaan edes tehda ja jarruttelin vaan, mika teki tiukoista mutkista viela vaikeampia. Ja sitten kun uskalsin paastaa jarruista ja yrittaa jotain niin puskassahan sita oltiin. Mustelmat ovat nyt jo halvenneet, mutta niita tuli hieman kerailtya. Hauskaa kuitenkin oli, tosi raskasta kylla, kun niita nousuja aika mukavasti loytyi ja koko ajan piti olla niin tarkkana. Olisi viela ollut hauska jatkaa, kun juuri alkoi paasta peloistaan yli, mutta sitten oli jo niin poikki, ettei vaan pystynyt.

 Kavaisin myos Aucklandissa tuon hoitolapseni Millien kanssa tapaamassa hanen isovanhempiaan, jotka asuvat siella. Eipa juuri tuntunut tyopaivalta, kun he vaan naytti mulle kaupunkia, hetki vietettiin myos heidan kotonaan ja kaytiin piipahtamassa toisessa kahvilassa, jota Millien vanhemmat pyorittaa. Oli kylla hienoa saada joku esittelemaan kaupunkia, joka sen tuntee, koska ma olin kylla valmis vannomaan, etta Auckland on lapeensa kauhea paikka, yok. Sielta loytyi kuitenkin paljonkin kauniita ja mielenkiintoisia juttuja. Tosi nopsaan vaan ehdin kaikkea nahda, mutta ehka joku paiva uusiksi, kun nyt tiedan mihin menna. Millien isoaiti myos innokkaasti tarjosi mulle yosijaa, jos haluan menna sinne vaapapaivana kiertelemaan ja jaada yoksi. Luulen etta kaytan mahdollisuuden hyvaksi tassa joku kerta ja annan Aucklandille uuden mahiksen!

Onnea Juho!

Onnea Juholle!

Heippa!

Paljon onnea rakkaalle veljelleni joka on jo komiat 14vee! Yritin ladata tahan onnitteluvideon, mutta aika loppui ja eihan se sitten onnistunut tietenkaan. No, kuitenkin yritin :D
"Mina olen yhta aikaa vanha ja nuori..." Vietahan oikein kiva synttaripaiva ja paljon terveisia siskolta taalta hobittimaasta!