Uusi miehistönjäsen

(Milja kirjoitti 24.9.2011):

Eilen hoidettiin virallisuudet Lautokassa ja mina siirryin virallisesti
Nanealta La Familian miehistoon. Halailin ja heilutin hyvastit
Tuomisille. Oli haikeaa sanoa heipat, mutta sain hyvat viiemhetken
neuvot ja varmasti nahdaan taas jossain vaiheessa. Viimeiset
vihannesostokset ja korjailut hoidettiin myos ja pienten komellusten
siivittamana siirryttiin ankkuriin Fijin reunamille Navadra-nimisille
saarelle. Pykalien mukaan olisi pitanyt lahtea suoraan ulos maasta,
mutta paatettiin ottaa yksi lepopaiva ennen lahtoa. Tullissa saatiin 1h
aikaa lahtea Lautokasta (siita lukien kun virkailija allekirjoitti
jonkun paperin), mutta he paattivat lahettaa yhden tullimiehen viela
tarkastamaan veneen. No tama tullimies ei osannut uida, oli aivan
hirvean peloissaan ja tottakai - tippui veteen yrittaessaan
kumiveneeseen. Siihen sahellykseen meni aikaa eika lopulta kukaan
tarkistanut venetta, mutta Klengin saapuessa sinne takaisin meilla oli
hienot 17 minuuttia aikaa poistumiseen.

Nyt ollaan ankkurissa taalla Navadralla. Hyva ankkuripaikka totutella
edessa olevaan heilumiseen, kun tahan osuu mainingit ulkoapain. Suojassa
tuulelta nyt, mutta heiluttaa kylla, joten toivottavasti tottuu vahan.
Tosi kaunis paikka, hienot korallit ja tosi kirkasta. Oltiin Annen
kanssa snorklaamassa ja testaamassa meidan markapuvut. Nahtiin eagleray
(haukkarausku?), merikaarme ja maneetti (aika pieni sininen), jonka
kanssa otin myos hieman kontaktia, auts. Oon aika hermostuksissa valilla
snorklaillessa, kun en tunne naita vedenelavia niin hirveasti, eika
kokemusta ole niin kovin, etten ole aina ihan varma, koska pitaisi
pelata (aarimmasien harvoin...), mutta oon vahan liian peloissaan
luulen, riittaa kun on tarkkana eika koske turhaan juttuihin joita ei
tunne. Markapuvu antaa hieman itsevarmuutta kylla :)

Niin ja sitten tuohon otsikkoon...heh...Aamulla Anne ja Kleng lahti
lasten kanssa kaymaan rannalla pulahtamassa ja ma jain veneelle. Hetken
paasta kuului jo moottorin aani ja ihmettelen, miten ne nain nopeita
oli. Menin vastaan ja mitas mulle ojennetaan veneeseen...no vuohi :D
Rannalta oli lotynyt kuolemaisillaan oleva, melko vastasyntynyt
vuohenpoikanen. Se oli toki pelastettava ja taalla se on nyt
laatikossaan pitanyt raakymistaan koko paivan. Haha, on se kylla sopo,
mutta aika naurut siita on saatu. Vuohi veneessa. On niita kissoja aj
koiria nahty, mutta tama on kylla ihan omaa luokkaansa. Kaksi pikkulasta
ei riittanyt, nyt on jokaiselle oma hoidokki. Vaippojen vaihdon lisaksi
siivotaan siis vuohenjatoksia. Nimeksi hanelle annettiin Viti, joka on
Fijiksi Fiji. Liva jatkoi hieman nimea, ja nyt han on Viti Bææ Bææ. Liva
myos innokkaana pitaa meita ajantasalla huutamalla minuutin valein "Viti
sover!" tai "Han er vaken!". Maitoa ollaan sille yritetty antaa(vaikka
kasitelty lehmanmaito nyt on varmaan ihan hirveaa tavaraa sille!! mutta
mitakohan sille voisi juottaa?) ja jannitetty jaako se eloon ja nayttaa
kylla silta, etta Viti selviytyy. Tulee ihan mielenkiintoinen matka
Vanuatulle vuohen kanssa. Ehka siella voimme lahjoittaa hanet, ennen
kuin tulli huomaa ja ennen kuin han kasvaa liian isoksi. Mutta
satelliittimailiin otetaan vastaan hyvia vinkkeja vuohenpoikasen
hoitoon...

Ollaan Annen kanssa oltu myos aarimmaisen innokkaita ja tehokkaita
ruoanlaiton suhteen. Loistavia innovaatioita ja kokeiluja
veneolosuhteisiin syntyy kokoa ajan. Hankittiin hirveasti idatettavia
linsseja ja muita, ihanaa kun saa varmasti tuoreita juttuja, niita
ollaan popsittu. Myos hapankaali on valmistumassa. Opeteltiin myos
"hermetisering" eli mites sita kutsutaan, jonkinlaista sailontaa
kuitenkin. Niita purkkeja on syntynyt myos erilaisia. Tanaan uusimpana
oli chutney munakoisosta.

Huomenna ilma vaikuttaa hyvalta ja lahto Vanuatulle aamulla. Ihanaa
paasta nakemaan uusia paikkoja. Odotan juuri tallaisia paikkoja kuin
tama: ei juuri muita, asumattomia saaria, snorklailua ja ympariston
ihmettelya. Ehka kirjoittelen jatkossakin blogiin nain Mintun
valityksella. Tulee kylla kuvattomia postauksia, mutta ainakin
kuulumisia!

La Familia

Hei pitkasta aikaa. Viimeisin paivitys taisi tulla Musket Covesta (?), siita on hetki vierahtanyt ja sen jalkeen on taas tullut uusia suuntia.

Tapasin Musket Covessa norjalaisen perheen: Anne , Kleng ja lapset Liva 2v. ja Edgar 11kk. Juttelin vaan Annen kanssa nopeasti rannassa, he olivat juuri samana paivana lahdossa kohti seuraavaa paikkaa. Parin paivan paasta tuli kuitenkin sahkopostia Nanealle, etta kiinnostaisiko mua ehka liittya babyboat La Familian miehistoon. Samana paivana, kun Johanna palasi Suomesta, ma reissasin lautalla Nadiin, Port Denarauhun, ”testipurjehdukselle” perhe Bråtveitin kanssa. Alusta asti sujui hienosti, tosi erilaista kuin Nanealla, mutta huippu kivaa taallakin. Pienemmat lapset, nuoremmat vanhemmat, kielena epamaarainen englanti-ruotsi-norja. La Familia on samankokoinen kuin Nanea, 44 jalkaa (eli 13,5 metria) ja on muuten suomalainen vene! (Finngulf?)

Paatin siis yrittaa opetella norjaa, helpompaa varmaan kaikille olisi englanniksi, mutta ehka tama tasta alkaa sujua. Kylla ma jo aika ok ymmarran, ainakin jos puhutaan tarpeeksi hitaasti, mutta itsella tulee aika helposti vastaukset englanniksi ja valilla kieli vaihtuu enkkuun muutenkin…mut ehka pikkuhiljaa…

Ollaan nyt siis La Familian kanssa kierretty Yasawa-saaria (oma saariryhmansa Fijin luoteisosassa). Ollaan popsittu kookoksia, papaijoita, vierailtu kylassa toimittamassa taas sevusevu, snorklailtu (Erityismainintana eilinen manta-rauskujen kanssa uiminen! Ma ja Kleng bongattiin kaksi. Aivan hillittoman isoja, ja uiskentelin niiden kanssa ihan kosketusetaisyydella, hiukan janskatti kylla), leivottu melkein ruisleipaa, vedelty kaloja ylos Rapalalla (norjalaiset tietaa…) ja hiukan sairasteltukin.

La Familian kanssa tultiin toimeen alusta asti niin hyvin, etta pienehkon pohdinnan jalkeen olen  nyt lahdossa heidan mukanaan kohti Vanuatua, Solomon-saaria ja Papua Uuutta-Quineaa. Heidan blogiaan voi kurkata taalta: www.7hav.com. Hassua ajatella, etta en nyt palaakaan Uuteen-Seelantiin, en sielta lahtiessa yhtaan ajatellut, etta en tulisi takaisin (nimimerkilla puolet omaisuudesta Lloydin sohvan takana…ehka joku lahettaa ne), mutta eipa ”tarvinnut” hyvastella ketaan :D Parin paivan sisalla on suuntana isompi satama Port Denarau, jossa hoidellaan provisiointi, eli ruoka-ostokset sun muut, ja sitten jatketaan taalta Fijilta eteenpain. Nanea pitaa viela tavata, kun suuri osa mun tavaroista on viela siella ja muutenkin kiva sanoa heipat ja kiitokset.

Fijilta Vanuatulle menee alle viikko (oisko ollut vaan nelisen paivaa?). Sen jalkeen valimatkat onkin tosi lyhyita, ihan paivapurjehduksia, saarelta toiselle hyppien. Vanuatusta en tieda kaytannossa yhtaan mitaan, mutta hiukan olen selaillut Solomon ja Papua Uusi-Quinea (vai onko se Guinea?) Lonely Planetia ja upealta (ja syrjaiselta ja osin aika hurjalta) vaikuttaa. Papuassa on ihan kasittamaton maara eri kielia, koska ihmiset on asuneet niin omissa yhteisoissaan eristyksissa. Siella taisi olla 12 tai 13% koko maailman kielista! (Pienimmalla puhujia alle 10, joten se varmaan jo mennytta). Siella on myos ilmeisesti upeat snorklausvedet ja hilliton maara elainlajeja (kehotettiin pitamaan kamera mukana, jos vaikka sattuu ennalta tunnistamaton eteen, niin saa nimettya sen itsensa mukaan ;)

 Papuassa tarkoituksena on kai lahinna pysytella ulkosaarilla, silla kuulemma ei valttamatta niin turvallista siella sisamaassa (tai ei nyt veneella kai sisamaahan joo ajella, mutta mantereella kai kuiteskin). Jannia juttuja, miten vanhat perinteet ja uudet asiat kietoutuu yhteen. HIV ja AIDS on siella ilmeisesti kasvava ongelma, mutta kun taudista ei juuri tiedeta ja vanhat uskomukset on niin vahvoja, niin edelleen tapauksia miten kiduttamalla tai elavalta hautaamalla on yritetaan ”haataa pahoja henkia” ja sen sellaista. Aika karuja kertomuksia tuli Lonely Planetista juuri vastaan. Ja aidin mielen rauhoitukseksi siis, etta nain juurikin siella sisamaassa, missa erittain vahvat vanhat uskomukset, pienet eristyksissa olevat yhteisot yms. Me pysytellaan turvallisilla vesilla! Hauskana yhteensattumana, etta Lloyd, hanen ystavansa Reg ja ehka Jelka ovat matkaamassa Papua Uuteen-Quineaan tammikuussa. En tieda olenko silloin enaa siella vai kotona, mutta oispa kylla hassua! :D

Nyt tulee vaan pitkaa tekstia, kun talla nettiyhteydella ei valitettavasti taas kuvien kanssa juhlita. Mutta tsemppia niille, jotka ovat tahan asti jaksaneet lukea. Kuten sanottua Vanuatusta en tieda just mitaan, mutta ainakin Solomonit ja Papua on ilmeisen syrjaisia paikkoja, joissa ei ole sitten juuri yhteydenpitomahdollisuuksia. Kirjeita ehka? Kortteja? La Familialla on kuiteskin muiden cruising-veneiden tapaan Iridium-puhelin ja jos mulle haluaa  lahettaa sahkopostia, on osoite lennuk(miukumauku)skyfile.com (pelkkaa tekstia, ei liitteita, max 3kb). Olisi ihanaa saada merella eristyksissa valilla kuulumisia, ihan joku ”Moi! Taalla sataa lunta. T. Paavo” piristaa paivaa J Ja kun suomeksi kirjoittelee niin ihan sama mita kirjoittelee, kun kukaan muu ei sita kuitenkaan ymmarra, haha! Oli myøs joku keino lahettaa ”tekstareita” satelliittipuhelimeen, mutta en nyt muista miten ja tuo sahkoposti homma toimii kuitenkin hyvin!

Ai niin ja sain Annelta hyvan diilin. Han on valokuvaaja ja kirjoitellut juttuja norjalaisiin lehtiin. Sovittiin, etta jos kaannan ja myyn ne jutut suomalaisille lehdille, saan puolet rahoista. Hauskaa, mutta haastavaa hommaa, tuntuu, etta vahaisetkin oikeinkirjoitus, kielioppi ja sanavarastojutut on jotenkin aivan kiven takana.

Aurinkoa on taalla riittanyt, tanaan satoi pitkasta aikaa vetta ja se tuntui kylla ihanalta. Kavin ottamassa ”suihkun” kannella! Kello on nyt noin puoli yhdeksan ja alan tasta kohta nukahtaa, rytmi menee aika hienosti auringon mukaan. Aamulla herataan aikaisin, kun aurinko (ja Edgar) nousee, yleensa olen pystyssa reippaasti ennen seitsemaa ja illalla vasyttaakin sitten aikaisin, mutta eipa myoskaan hirveasti ole tekemista pimean tulon jalkeen. Nyt siis pehkuihin, ehka kuullaan viela ennen Vanuatua! Haleja!