Tyohetkia

 Aloitin nyt viime viikolla mun uudessa tyopaikassa. Alunperin mulla oli haastattelu uuteen kahvilaan, joka aukesi viime viikolla. Paadyinkin sitten kuitenkin hoitamaan kahvilan pitajien 1,5-vuotiasta tyttoa. Myohemmin ehka alan tehda myos vuoroja kahvilassa.

Talla hetkella tama on kylla toista parhain. Aamupaivat kuluu yleensa rannalla tai leikkien, sit syodaan ja tytto nukkuu useimmiten noin 3 tunnin paivaunet :D Han on muutenkin ihan maailman helpoin lapsi. Ja taalla viimein on toimiva nettikin, mista mun ei tarvitse edes maksaa. Toivon kovin, etta nailla riittaisi mulle toita ainakin helmikuun loppuun asti!

Mulla on ollut tosi kivat tyoajat, kun paasen jo aika aikaisin (viimeistaan neljalta yleensa) niin iltaisinkin on ehtinyt puuhata kaikkea. Ollaan Caileanin ja brasilialaisen Celson kanssa kierrelty muutamana iltapaivana saarta. Kaytiin 2.maailmansodan aikaisia tunneleita kurkkimassa ja uimassa eri biitseilla. Nyt Cailean aloitti samalla viinitilalla Mintun kanssa, joten taytyy hankkia muuta seuraa iltapaiviksi, kun siella ne paivat tuppaa venymaan aika myohaan. (Eskolle terveisia, etta olen myos (melko) ahkerasti harjoitellut jonglooraamista, kun sain hieman opastusta ja joululahjaksi viela hienot pallot. Osaan jo melkein yhden tempun :D)

Mun tyopaikka.

Taalta(kin) on ihanat merinakoalat.

Paivat kuluu useimmiten tamankaltaisissa puuhissa.

Taalla on alkanut nyt aika vahvasti turistikausi, kun kaikilla alkoi kesalomat. Vakea on esim. rannalla paljon paljon enemman kuin ennen. Joskin aiemmin esim. Onetangi-ranta olikin kylla ihanan autio. Useimmiten siella ei juuri muita ollut - ehka joku satunnainen koirankavelyttaja. Nyt ihmisia kylla riittaa ja varmasti tulee viela lisaakin. Ei tunnu enaa yhtaan silta samalta ihanalta Waihekelta, mutta eipa ole paha tamakaan. Kesasesongin alun huomaa paitsi ihmispaljoutena, myos hostellin hintojen nousuna. 

Meidan hostelli on tayteen buukattu seuraavaksi kahdeksi kuukaudeksi ja he selvasti ottavat kaiken irti tilanteesta, kun voivat hintoja nostaa ja silti on taytta. Ennen nukkumapaikka oli 150 dollaria viikko, sitten se nousi 175 dollariin ja ensi viikosta alkaen onkin sitten jo 224. Kavinkin sitten eilen hakemassa telttani, joka oli sailossa suomalaisen perheen luona taalla, ja muutan siihen varmaan ensi viikolla. Asustan hostellin vieressa ja voin kaikkia hostellin juttuja kayttaa. Tulee kuitenkin yli puolet halvemmaksi. Taytyy vaan toivoa etta ei oo hirveen markaa...Juttelin kylla tsekkilaisten sisarusten kanssa, jotka on telttassaan tainneet jo ainakin kuukauden asustaa ja he vakuuttivat sen olevan jo ihan ok, kun on lamminta. Ollaan kylla yritetty myos katsella jotain asuntoa, jos olisi joku sopiva tarjolla hieman halvempaan hintaan.

Tanaan edessa uudenvuodenjuhlistusta, kunhan toista kotiudutaan. Iloista uuttavuotta, olkaa varovaisia rakettien kanssa, polttakaa tahtisadetikkuja!

Osoite

Osoitetta tiedusteltiin. Se on 419 Seaview Road, Onetangi, Waiheke Island, Auckland 1081 tai sen avulla ainakin pitaisi perille tulla, vaikka jossain muualla asustettaisiinkin :)

Joulua!

Tassa nyt joulun kunniaksi maailman sekavin joukko erinaisia kuvia ja juttuja muutaman viikon ajalta mita ei ole ehtinyt kertoa.

Joulu ei oikein tunnu joululta, kun sita on vietetty tallaisissa maisemissa. Ja vaikka vetta on talla viikolla sadellut, niin silti on tosi lammin. Ainut haivahdys joulufiiliksesta tuli, kun yksi saksalainen teki glogia ja maistoin sita.

 Biitsijoulu.

 Pohutukawa-puu. Naita kutsutaan joulupuiksi, kun ne on tommoisia punaisia ja kukkii juuri joulun aikaan. Niita on paljon tuossa rannan tuntumassa, tosi kauniita.

 Guy kokkailee ruokaa kaikille. Aika tulista, mutta herkkua chilia valmistui.

 Parisen viikkoa sitten kaytiin Luken - hostellinomistajan kanssa snorklaamassa ja keraamassa simpukoita. Oli laskuvesi ja uitiin riutalle, joka oli vedenpinnan ylapuolella. Kerattiin sielta simpukoita ja syotiin niita sitten illalla. Ilmaista ruokaa ja tosi helppoa ja hyvaa! Naita popsittiin nyt joulunakin.

 Viinitilalla kaytiin myos tuossa taannoin viininmaistelussa. Mintun sanoin: They are all the same! :D Ei ollut myoskaan ihan mun juttu...

 

 Viinitiloja taalla tosiaan riittaa ja makin olin toissa yhdella talla viikolla. Mun homma oli repia lehtia viinikoynnoksista kahdeksan tuntia paivassa, ou jee. Alimmat lehdet piti repia pois, jotta aurinko paasee kypsyttamaan rypaleet. Onneksi se homma jai tosiaan vaan neljaan paivaan...

 

 Viime paivina (tai ehka enemmankin oina) olen auttanut Federicoa tekemaan tuommoista taulua hostellin seinalle. Se oli joulu- ja laksiaislahja. Fede piirsi ja suunnitteli koko homman ja ma autoin sitten maalaamaan, kun oli rajat piirretty valmiiksi :D Ja reunoille liimattiin simpukoita mosaiikiksi.

 

Tassa nakyy hostellin omistajapariskunta vastaanottamassa yllariaan. He on hirvean mukavia. Ja muutenkin ihmisia joulunvietossa.

  Minttu yllatti mut ihan superihanasti synttrarikakulla eilen! Kiitos vielakin, oli ihan paras juttu :)

Heissan!

Viime paivat ovat tosiaan kuluneet toita paiskiessa viinitilalla, mutta talla viikolla on vain kolme tyopaivaa koska on jouluviikko. Tyot ovat sujuneet ihan mallikkaasti, olen paa-asiassa tyoskennellyt viinitilan ravintolassa keittion puolella tiskeja tiskaten (mika on kylla aika tuskallista ja tylsaa hommaa), mutta olen saanut myos tehda mehuja ja salaatteja. Valilla autan myos kasvisten pilkkomisessa ja simpukoiden perkaamisessa ym. kaikessa missa kokit apua tarvitsevat. Aluksi oli hieman vaikeaa aina ymmartaa mita pomo haluaa minun tekevan, silla han puhuu hyvin vahvalla aksentilla enka usein saa mitaan selvaa mita han haluaa, mutta pikkuhiljaa ymmarran aina enemman ja enemman. Koko tyoporukka on erittain kiva, kaikki ovat olleet todella ystavallisia minulle ja kyselleet kaikkea Suomesta ym. Ja eritoten mukavaa tassa tyopaikassa on se, etta ennen kuin ravintola avataan, kaikki tyontekijat saavat pienen lounaan, riippuen kuinka kiiretta on. Ja sitten tyopaivan lopuksi kun ravintola on suljettu, kokoonnumme kaikki poydan aareen nauttimaan yhteisesta paivallisesta kera lasillisen kylmaa olutta tai viinia. Mikas sen parempaa! Niin tarkeaa kuin ruoka mulle on, tama paikka on oikea taivas! :) Unohtamatta tietysti sita, etta keittiossa tyoskennellessa saa aina maistella herkkuja! Tulen siis takaisin taalta todennakoisesta muutaman kilon laskimpana :D Ei auta vaikka kuinka kavisin joka paiva uimassa tai lenkilla!
Viime perjantaina tilalla jarjestettiin myos haat, joissa sain toimia tarjoilijana. Yllatyksekseni haajuhlaperinne ei paljon suomalaisista haista poikennut, melko samalla kaavalla siella puheet pidettiin ja syotiin ja tanssittiin. Puheita tosin pidettiin hyvin paljon, ainakin 9 ihmista puhui perakkain mukaanlukien morsiuspari.
Yhtena paivana olin myos viinipullojen etikettikoneen kanssa tekemisissa, kun italialaisen tuokaverini kanssa saimme laittaa etiketteja viinipulloihin. Viinipullot naas etiketoidaan vasta ennen kuin ne laitetaan myyntiin ja sita ennen ne ovat olleet varastossa muhimassa pahvilaatikoissa. Oli melko rankkaa hommaa nostella ensin pullot laatikoista koneen hihnalle ja sitten taas takaisin laatikoihin etiketit paikallaan. Eika suinkaan aina etiketti mennyt oikein paikalleen vaan valilla niita piti irroitella ja laittaa uudestaan. Kadet oli kipeina seuraavana paivana!

Elikkas semmosta mulla on ollut :) paljon uutta opin joka paiva ja yritan myos nauttia jokaisesta paivasta taalla, vaikka tyonteko rankkaa toisinaan onkin. Parasta on kuitenkin se, etta joka paiva paasee uimaan lampimaan meriveteen ja saa nauttia tasta lammosta, toivotaan, etta tama sade tasta lakkaisi jouluksi niin saataisiin aurinkoinen joulu :)
Toivotan teille kaikille rakkalle ihmisille mita parhainta joulua, silla sita ennen tuskin paasen teille kirjoittelemaan. Nauttikaa toisistanne ja muistakaa meitakin taalla kaukana :)

p.s joululahjarahaa saa laittaa tilille niin paljon kuin haluaa :D heh!

Vetta vaakatasossa

Talla on netti joko tosi kallis tai tosi huono, niin supernopea kertomus viime ajoista. Viime paivat on satanut ihana hirmuisesti, kunnon myrsky. (Miksi niita Miina ja Meri taallapain kutsuttiinkaan, ma en enaa muista?) Jouluksikin on kai luvattu melkoisen vetista, joten hyvasti beachpartyt.

Skottiystavamme Caileankin loysi tiensa Waihekella pari paivaa sitten. Minttu on viimeajat raatanut hirmupaivia toissa ja ma ja Cail ollaan nautittu viimeisista vapaapaivista. Sain meille toita viinitilalta maanantaina pitaisi aloittaa. Mulla oli myos haastattelu yhteen uuteen kahvilaan joka aukeaa ensi viikolla. Tanaan sielta oli soitettu, etta olisi tarjolla jonkun verran tunteja kahvilasta (tai ravintola se taitaa olla...) ja sen lisaksi osa-aika homma heidan lapsenhoitajana. Unelmakombo mulle, jes! Yritan nyt heita viela tavoittaa niin varmistuu, etta kuinka paljon olisi toita tarjolla, mutta taydelliselta kuulostaa.

Nettaika tassa taas lahenee loppuaan. Yritan tassa kuitenkin jotain kuvia laitella ja kirjotella paremmalla hetkella piakkoin. Moi!

Taa on elamaa!

Taalla ollaan siis Waihekella, oltu nyt vahan alle viikko ja nautittu auringosta. Ollaan tavattu paljon vanhoja tuttuja taalla, ketka olivat taalla viimeksikin majoittumassa kuin me. Mukavaa kun kaikki toivottavat ilosena meidat tervetulleiksi takaisin Waihekelle! Se vain niin pitaa paikkansa etta taalla Waihekella on parhaat saat, 100 aurinkoista paivaa enemman kuin muualla Uudessa-Seelannissa! Taalla siis aiomme viettaa tovin, mm. joulun ja uudenvuoden.

Ja sitten kavi niin hyva tuuri etta mina sain toita viinitilalta, http://www.passagerockwines.co.nz/ tuolta loytyy kotisivut! Tilalla on iso ravintola, jossa paa-asiassa tyoskentelen. Olen ollut tahan mennessa vain yhden paivan, ja se paiva sujui katevasti keittiossa tiskeja tiskaten! Eli melko tylsaa oli, vaikka ihmiset siella oli tosi mukavia ja sain pitkin tyopaivaa maistella kaikkia herkkuja kuten pitsaa, ja tyopaivan paatteeksi koko henkilokunta kokoontui yhden poydan aareen syomaan lisaa pitsaa ja salaatteja ym. Ja ilmaista oluttakin oli saatavilla raskaan tyon raatajille! Eli vahan erilaista tyokulttuuria kuin Suomessa! Seuraavaksi paasen tekemaan salaatteja ja tarjoilemaan, se on mukavaa! Harmillisesti toita ei viela ole kovin paljon, mutta joulun jalkeen niita sitten saa kuulemma paljon lisaa, 5paivaa per vko tai enemman. Hankalaa on myos, etta tila sijaitsee todella kaukana eika sinne kulje bussit, joten on aina sovittava kyyti jolla kulkee. Tahan mennessa olen paassyt kahden argentiinalaisen kyydissa, toivottavasti jatkossakin paasen jonkun mukana. Ei oikein huvittaisi autoa taalta hankkia! Tosin yksi italialainen tytto osti skootterin ja kulkee silla. Katsotaan miten mun kay.

Milja on etsinyt ahkerasti toita Wooffaustiloilta ja loytanytkin pari paikkaa. Han aloittaa toivottavasti tiistaina eraalla tilalla. Milja on myos kiinnostunut lastenhoitohommista ja jakanut yhteystietojaan, jotta Waihekelaiset saavat ottaa haneen yhteytta jos tarvitsevat lastenhoitajaa.
Hommia kylla tuntuu loytyvan jos vain jaksaa hakea ja karsivallisesti odottaa.

Semmoista taalta talla kertaa, joulu lahestyy ja sen myota on valilla ikava kaikkia teita rakkaimpia siella Suomessa! Hyvia pikkujouluja sinne kaikille ja telmikaa lumessa meiankin puolesta!

Waiheke kutsuu jalleen!

Pelleilya hostellissa, teimme hiuksiimme kookosoljyhoidot, silla hiuksemme ovat karsineet auringosta pahoin. Tukka pysyi kivasti pystyssa oljyn avulla :D



Milja ottaa rennosti Wellingtonin keskuspuistossa, oli ihanan lammin!






Wellingtonissa katselemassa purjeveneita

Iska tas videossa on meian naamataulut kun niita niin kaipasit!



Heissan kaikille!



Edellisesta kirjoituksesta on taas vahan aikaa joten siis tassa paivitysta hieman :)
Talla hetkella ollaan siis pohjoissaarella, ajettiin hienosti vuokra-auto Christchurchista Pictoniin, josta lautalla seilasimme Wellingtoniin, jossa olimme pari yota ja nautiskelimme aurinkoisesta saasta. Wellingtonista saavuttiin 12h bussimatkan jalkeen tanne Aucklandiin, jossa ollaan nyt vietetty muutama yo. Todettiin jalleen, etta tama Auckland ei ole kylla se meidan lempipaikka ja paatettiin hakeutua takaisin Waiheken saarelle, jonne on siis taalta se noin 40min lauttamatka. Waiheke teki molempiin suuren vaikutuksen kauniin luontonsa ja mukavien ihmisten johdosta, joten se taitaa olla se paikka, jonne asetumme vahaksi aikaa aloillemme. Itse ainakin kaipaan jo jotain paikkaa jossa olla hieman kauemmin, otti tuo reissaaminen hiukan kunnon paalle vaikka nuori onkin :) Johan tassa kuukausi ollaan melkein reissattukin.

Ja hyvia uutisia myos toiden puolesta: soittelin tanaan Waiheken viinitiloja lapi ja yhdesta luvattiin toita! Hienoa! Milja haluaa etsia toita niista woofing mestoista, joten han varmaan hakeutuu jollekin sellaiselle orgaaniselle farmille Waihekella, jos sielta sellainen loytyy (uskon etta niita varmasti on). Itse haluaisin tyon, josta maksetaan, vaikka vahan niin edes jotakin. Keskiviikkona on sovittu tapaaminen viinitilan omistajan tms. kanssa ja sitten sovitaan lisaa tyojutuista jne. Olen niin helpottunut kun toita loytyi ja viela niin hienosta paikasta kun Waiheke!
Toivotaan etta palkka on edes jonkinlainen!

Milja lahti tuossa asken juuri kohti Waihekea, silla tanaan on siella Robinin laksiaiset. Mina jain viela yhdeksi yoksi Aucklandiin ja suuntaan Waihekelle sitten huomenissa. Ilmeisesti yovytaan samassa hostellissa siella kuin viimeksi, se oli niin mukava paikka. Waiheken suomalainen perhe lupasi myos ottaa osan kamoistamme heille varastoon, joten ei tarvitse enaa Miljan raahata telttaa yms. mukana koko ajan! Huippumukavia ihmisia. Ja heilla on varmaan valilla tarjolla pienta lastenhoitokeikkaakin ja sehan meille passaa.

Ainiin ja tanaan kavimme taalla Aucklandissa Suomen kunnia paakonsulaatissa toivottamassa hyvaa itsenaisyyspaivaa! Konsulentin sihteeri oli oikein mukava ja lupasi hankin kysella toita meille. Han kehui meidan saamaa hienoa rusketusta :D Mukava oli rupatella niita naita suomeksi.

Jeppis eipa tassa muutakuin moro!

Huom! Waihekella on vahan huonommat nama nettiyhteydet, mutta yritamme taas paivitella kuulumisia kun mahdollista :) Nauttikaa ihmiset siella talvesta ja joulusta, taalla on ihan holmoa kun on niin lamminta ja joulukoristeita kaikkialla! Eivat jotenkin sovi kuvaan.

Autolla ajetaan varovarovasti...

Christchurchissa vietetty nyt pari yota. Eilen lahti Robin, tanaan lahdetaan me ja Cailean eri suuntiin. Tosi ihanaa, kun on jo kolmessa viikossa tavannut niin paljon uusia mukavia ihmisia, mutta toisaalta vaikeaa, kun koko ajan joutuu hyvastelemaan niita, ennen kuin edes kunnolla tutustuu. Mutta tanaan me lahdetaan Pictoniin! Me saatiin hyva autodiili taalta Christchurchista. Saadaan auto ilmaiseksi, kun vuokrafirma tarvii jonkun ajamaan sen Pictoniin. Sielta sitten lautalla pohjoissaarelle. Tasta tulee kylla tosi jannaa. Ei olla ajettu muuta kuin hetken verran Caileanin autoa ja sekin oli jossain maantiella, missa ei muusta liikenteesta juuri tarvinnut valittaa. Nyt paastaan heti keskustan pyritykseen, jaiks! Yritetaan vaan pysytella vasemmalla puolella niin kaikki menee hyvin. Se on kylla hankalaa kun vaihteetkin on hassusti toisella puolella. Ja aina kun tarvii vilkkuja, tulee laitettua pyyhkijat paalle :D