Pahoittelen, etta viime postauksen otsikko oli aavistuksen
harhaanjohtava. Grib-filen lupaamat "hyvat tuulet" muuttui taysin
tyyneksi. Etta taalla sita nyt kellutaan kohti Micronesiaa. Voi olla,
etta oon kotona jouluksi 2014.
Meilla ei ole yhtaan purjetta edes ylhaalla, koska taalla ei oikeasti
tuule yhtaan :D "Nopeus" talla hetkella 0,8 solmua ja sekin siis
virtauksen mukana ajautumista. Ollaan sentaan onnekkaita, etta
merivirta menee samaan suuntaan kuin me yritetaan. Koko paiva on livuttu
samaa tahtia, mutta saadaan sentaan ihastella Papua Uutta-Guineaa
horisontissa.
Tallainen kellunta on tosi rasittavaa: ensinnakin siksi, etta tietaa
ettei edeta yhtaan ja matkaa on koko ajan melkein saman verran jaljella
ja toiseksi siksi, etta paikallaan olo saa veneen keikkumaan ihan
hullusti kyljelta toiselle maininkien mukana. Ja kun ei tuule, tama
kuumuus on aika hurjaa. Tavallaan siihen on jo tottunut, mutta tyynella
saalla se oikein korostuu. Taytyy vaan yrittaa juoda koko ajan vetta tai
kookoksia tai popsia vesimelonia.
Jota saataisiin vahan piristysta tahan ankeaan etenemiseen, keksi Anne
uuden paivittaisen puuhan: Happy Hour on La Familia. Kello viidelta
vietetaan siis paivittain tata hetkea. Eilen oli ensimmainen ja Annen
vuoro jarjestaa. Han teki leipomuksia ja huomattiin samalla, etta on myos
ensimmainen adventti, joten kuunneltiin myos joululauluja sen kunniaksi.
Haa! Juuri, kun kirjoittelin, kuului kannelta Klengin huuto: "Vind!". Nyt
on purjeet ylhaalla ja vauhtia 5,5 solmua. Ehka taalta viela
Kapingamarangille selvitaan!
maanantai 28. marraskuuta 2011
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
Hyvät tuulet saapui
Tanaan nostettiin ankkuri viimeista kertaa Solomoneilla. Tuulet nayttaa
nyt silta, etta suunnataan suoraan kohti Micronesiaa ja
Kapingamarangi-atollia. Tulen siis ylittamaan paivantasaajan talla
purjehduksella! Niita juhlia odotellessa.
Viimeinen ankkuripaikka Solomoneilla oli ihana kyla Vella La Vella
-saarella. Iso joukko ihmisia ihmetteli rannalla ja samanmoinen joukko
tuli kanooteillla tervehtimaan. "Oli taalla yksi vene viime vuonna"
-kommentti kuvaa hyvin, etta ollaan hiukan erilaisilla alueilla, kuin
Fiji ja Vanuatu.
Talla hetkella sijainti on 7deg 32.482 S ja 156deg 43.135 E jos joku
haluaa leikkia GoogleMapsilla tai muulla...purjehditaan Solomonien
Choiseul-saaren ja Papua Uuden-Guinean Bougainvillen valista ja siita
kohti pohjoista. Voi siis sanoa ainakin nahneensa Papua Uuden-Guinean,
vaikka siella ei tulisi kaytyakaan.
Laiva lastattiin Gizossa papaijoilla, banaaneilla, vesimeloneilla,
mangoilla, kookoksilla ja avokadoilla, joten nyt kelpaa kellua eteenpain
ja nauttia auringosta.
nyt silta, etta suunnataan suoraan kohti Micronesiaa ja
Kapingamarangi-atollia. Tulen siis ylittamaan paivantasaajan talla
purjehduksella! Niita juhlia odotellessa.
Viimeinen ankkuripaikka Solomoneilla oli ihana kyla Vella La Vella
-saarella. Iso joukko ihmisia ihmetteli rannalla ja samanmoinen joukko
tuli kanooteillla tervehtimaan. "Oli taalla yksi vene viime vuonna"
-kommentti kuvaa hyvin, etta ollaan hiukan erilaisilla alueilla, kuin
Fiji ja Vanuatu.
Talla hetkella sijainti on 7deg 32.482 S ja 156deg 43.135 E jos joku
haluaa leikkia GoogleMapsilla tai muulla...purjehditaan Solomonien
Choiseul-saaren ja Papua Uuden-Guinean Bougainvillen valista ja siita
kohti pohjoista. Voi siis sanoa ainakin nahneensa Papua Uuden-Guinean,
vaikka siella ei tulisi kaytyakaan.
Laiva lastattiin Gizossa papaijoilla, banaaneilla, vesimeloneilla,
mangoilla, kookoksilla ja avokadoilla, joten nyt kelpaa kellua eteenpain
ja nauttia auringosta.
maanantai 21. marraskuuta 2011
Riuttaan tutustumassa
Sellaiset ensimmaiset 24 tuntia Solomoneilla etta huh. Purjehdus Vanuatulta kesti
sunnuntaista sunnuntaihin. Ihan ok tuulet ja muutenkin tosi hyva keli melkein koko
matkan. Kahtena viimeisena paivana tuuli vaan loppui kesken ja homma meni vahan
kellumiseksi. Yovahdit sujui leppoisasti kirkkaassa kuutamossa ja kuunnellen
norjankielisia aankirjoja (seuraavaksi alkaa Anna Karenina ;) Huomasin, etta oon
ma tata kielta hieman oppinut, koska yritin samaa kirjaa kuunnella Fijilta
purjehtiessa, mutta silloin jai vaan yritykseksi, koska en ymmartanyt juuri
mitaan. Nyt sujui aivan ongelmitta. Merisairautta ei enaa hirveasti ollut, vaikka
aika keikutusta oli ekat paivat varsinkin. Vaikka olikin leppoisaa, olin kuitenkin
jostain syysta aivan kypsa koko touhuun suurimman osan matkasta, unelmoin
nettiyhteydesta ja lentolipusta ja odotin vaan, etta paastaan perille :D Ja
paastiinhan me…
…mutta sita ennen – matkan viimeisen vartin aikana, koitti se elaman kohokohta,
kun Milja ajoi La Familian riutalle. Se oli vahan meidan yhteinen kokoelma
huonosti toteutettuja juttuja ja koralleille sitten paadyttiin. Onneksi ei
lopullisesti vaan irti paastiin ja perille Noron satamaan. Muille ei kaynyt
mitaan, vaikka aika akkipysahdys tuli, mutta Liva lensi ikavasti ja loi paansa.
Sekin oli onneksi lopulta vaan pieni haava, mutta se oli kylla elaman
jarkyttavampia hetkia, kun Anne kapusi kannelle Liva sylissaan, verta joka
puolella. Mitaan suurempia tutkimuksia veneelle ei olla viela tehty, mutta
pinnalla ollaan ja matkaa jatketaan. Mutta taidettiin siis selvita
pelastymisella.
Saavuttiin Noroon eilen iltapaivalla (tama on ei mitenkaan supermielyttava
teollisuussatama, mutta taalla on check in myos cruising veneille). Odotettiin
Solomoneille saapumista mielenkiinnolla: monissa cruising oppaissa on ollut
juttua, etta taa ja Papua Uusi-Guinea ei ole yhta ”ystavallisia” paikkoja kuin muu
Tyynimeri. Tarkkaan otettiinkin vaari vinkeista ja suunnaattiin tanne Gizon
lahelle, missa ei kuulemma pitaisi olla niin ongelmia. Heti ensimmaisena yona
kuitenkin saatiin hiukan huonoja kokemuksia kun vahan nukkumaanmenon jalkeen Anne
herasi ja kuuli jotain aania. Ja kun Kleng meni katsomaan niin kannella olikin
kolme vierailijaa, jotka eivat saaneet kylla mukaansa kuin yhden roskapussin
karatessaan kanootilla. Seuraavana paivana, kun oltiin Annen ja lasten kanssa
veneella, joku alkoi huudella uhkauksia rannalta ja pelastyttiin niin paljon, etta
paadyttiin soittamaan VHF:lla satamaviranomaisille, jotka lahetti poliisin.
Poliisi jutskaili huutelijoiden kanssa ja totesi, etta ”ne oli vaan humalassa
eivatka tarkoittaneet sita”. Tuli kylla niin kurja olo heti alkuun: Vanuatu, ja
koko Tyynimeri missa he on purjehtineet, ovat olleet niin turvallisia ja ihmiset
niin ystavallisia. Taalla kuitenkin heti tuli sellainen olo, etta oisin ei uskalla
nukkua ja paivisin jonkun pitaa aina jaada veneelle. Tunnelma vaan on niin eri ja
ihmisten asenne. Toki tilanne voi olla eri muissa paikoissa, katsotaan.
Paadyttiin kuitenkin tekemaan sellainen ratkaisu, ettei edes tehty
saapumisilmoitusta viranomaisille vaan pohdittiin, etta kuulostellaan ja levataan
vahan ja ehka vaan jatketaan matkaa. Suuntana piti olla Papua Uusi-Guinea, mutta
sinne pitaa hankkia etukateen viisumi ja viisumit saa taalla vain Honiarasta,
jonne ei todellakaan lahdeta. Joten Papua on nyt poissa laskuista. Tuulista
riippuen Micronesia tai Palau ja sielta Filippiineille. Ma tein purjehduksen
aikana jo hyvin vakaan paatoksen, etta lahden taalta kohti kotia, mutta me ei
voida kirjata mua miehistosta, jos ei olla virallisesti edes maassa. Kleng kylla
lupasi, etta jos haluan, me voidaan hoitaa homma Gizossa. Luulen kuitenkin, etta
helpointa kaikille, jos jatketaan Filippiineille. Sielta on niin paljon helpompi
ja halvempi lentaa. Tulevat pitkat purjehdukset ei kylla patkaakaan houkuta, mutta
nyt taytyy vaan kaivaa oikea asenne esiin. Toisaalta voitaisiin vaan ottaa yksi
pidempi hyppays Micronesiaan ja siita vaan lyhyita matkoja eteenpain, mutta
jotenkin tuntuu helpommalta, etta asennoituu yhteen superpitkaan matkaan , hoitaa
sen ja sitten voi taas renotutua, eika tartte miettia niita edessa olevia. Mutta
tilanteet muuttuu taas sita tahtia, etta katsotaan miten kay.
Nyt ollaan ankkurissa pienen saaren edessa. Taalla navigointi on kylla vahan
jannaa puuhaa. Tosi erilaista kuin Fijilla tai Vanuatulla. Paljon pienia saaria,
laguunimuodostelmia, kapeita kanaaleja saarten valissa, riuttoja ja aivan
onnettomat kartat koko paikasta. Oltiin matkalla Lola-saarelle, mutta alkoi olla
jo vahan myoha ja tormattiin tyttoon kanootissa, joka naytti meille hyvan
ankkuripaikan kotinsa edustalla. Ma ja Anne paastiin myos ihanalle
kanoottiretkelle. Nama kanootit on niin hienoja, puusta kaiverrettuja. Kunnon
Pocahontas-fiilis. Haluan kanssa semmoisen kotona. Silla kelpaisi meloa pitkin
Aurajokea! Huomenna mennaan Lola-saarelle, jossa pitaisi olla pari muuta venetta,
jos saataisiin vahan kokemuksia niilta. Sellaista Solomonilla, kuulemiin!
sunnuntaista sunnuntaihin. Ihan ok tuulet ja muutenkin tosi hyva keli melkein koko
matkan. Kahtena viimeisena paivana tuuli vaan loppui kesken ja homma meni vahan
kellumiseksi. Yovahdit sujui leppoisasti kirkkaassa kuutamossa ja kuunnellen
norjankielisia aankirjoja (seuraavaksi alkaa Anna Karenina ;) Huomasin, etta oon
ma tata kielta hieman oppinut, koska yritin samaa kirjaa kuunnella Fijilta
purjehtiessa, mutta silloin jai vaan yritykseksi, koska en ymmartanyt juuri
mitaan. Nyt sujui aivan ongelmitta. Merisairautta ei enaa hirveasti ollut, vaikka
aika keikutusta oli ekat paivat varsinkin. Vaikka olikin leppoisaa, olin kuitenkin
jostain syysta aivan kypsa koko touhuun suurimman osan matkasta, unelmoin
nettiyhteydesta ja lentolipusta ja odotin vaan, etta paastaan perille :D Ja
paastiinhan me…
…mutta sita ennen – matkan viimeisen vartin aikana, koitti se elaman kohokohta,
kun Milja ajoi La Familian riutalle. Se oli vahan meidan yhteinen kokoelma
huonosti toteutettuja juttuja ja koralleille sitten paadyttiin. Onneksi ei
lopullisesti vaan irti paastiin ja perille Noron satamaan. Muille ei kaynyt
mitaan, vaikka aika akkipysahdys tuli, mutta Liva lensi ikavasti ja loi paansa.
Sekin oli onneksi lopulta vaan pieni haava, mutta se oli kylla elaman
jarkyttavampia hetkia, kun Anne kapusi kannelle Liva sylissaan, verta joka
puolella. Mitaan suurempia tutkimuksia veneelle ei olla viela tehty, mutta
pinnalla ollaan ja matkaa jatketaan. Mutta taidettiin siis selvita
pelastymisella.
Saavuttiin Noroon eilen iltapaivalla (tama on ei mitenkaan supermielyttava
teollisuussatama, mutta taalla on check in myos cruising veneille). Odotettiin
Solomoneille saapumista mielenkiinnolla: monissa cruising oppaissa on ollut
juttua, etta taa ja Papua Uusi-Guinea ei ole yhta ”ystavallisia” paikkoja kuin muu
Tyynimeri. Tarkkaan otettiinkin vaari vinkeista ja suunnaattiin tanne Gizon
lahelle, missa ei kuulemma pitaisi olla niin ongelmia. Heti ensimmaisena yona
kuitenkin saatiin hiukan huonoja kokemuksia kun vahan nukkumaanmenon jalkeen Anne
herasi ja kuuli jotain aania. Ja kun Kleng meni katsomaan niin kannella olikin
kolme vierailijaa, jotka eivat saaneet kylla mukaansa kuin yhden roskapussin
karatessaan kanootilla. Seuraavana paivana, kun oltiin Annen ja lasten kanssa
veneella, joku alkoi huudella uhkauksia rannalta ja pelastyttiin niin paljon, etta
paadyttiin soittamaan VHF:lla satamaviranomaisille, jotka lahetti poliisin.
Poliisi jutskaili huutelijoiden kanssa ja totesi, etta ”ne oli vaan humalassa
eivatka tarkoittaneet sita”. Tuli kylla niin kurja olo heti alkuun: Vanuatu, ja
koko Tyynimeri missa he on purjehtineet, ovat olleet niin turvallisia ja ihmiset
niin ystavallisia. Taalla kuitenkin heti tuli sellainen olo, etta oisin ei uskalla
nukkua ja paivisin jonkun pitaa aina jaada veneelle. Tunnelma vaan on niin eri ja
ihmisten asenne. Toki tilanne voi olla eri muissa paikoissa, katsotaan.
Paadyttiin kuitenkin tekemaan sellainen ratkaisu, ettei edes tehty
saapumisilmoitusta viranomaisille vaan pohdittiin, etta kuulostellaan ja levataan
vahan ja ehka vaan jatketaan matkaa. Suuntana piti olla Papua Uusi-Guinea, mutta
sinne pitaa hankkia etukateen viisumi ja viisumit saa taalla vain Honiarasta,
jonne ei todellakaan lahdeta. Joten Papua on nyt poissa laskuista. Tuulista
riippuen Micronesia tai Palau ja sielta Filippiineille. Ma tein purjehduksen
aikana jo hyvin vakaan paatoksen, etta lahden taalta kohti kotia, mutta me ei
voida kirjata mua miehistosta, jos ei olla virallisesti edes maassa. Kleng kylla
lupasi, etta jos haluan, me voidaan hoitaa homma Gizossa. Luulen kuitenkin, etta
helpointa kaikille, jos jatketaan Filippiineille. Sielta on niin paljon helpompi
ja halvempi lentaa. Tulevat pitkat purjehdukset ei kylla patkaakaan houkuta, mutta
nyt taytyy vaan kaivaa oikea asenne esiin. Toisaalta voitaisiin vaan ottaa yksi
pidempi hyppays Micronesiaan ja siita vaan lyhyita matkoja eteenpain, mutta
jotenkin tuntuu helpommalta, etta asennoituu yhteen superpitkaan matkaan , hoitaa
sen ja sitten voi taas renotutua, eika tartte miettia niita edessa olevia. Mutta
tilanteet muuttuu taas sita tahtia, etta katsotaan miten kay.
Nyt ollaan ankkurissa pienen saaren edessa. Taalla navigointi on kylla vahan
jannaa puuhaa. Tosi erilaista kuin Fijilla tai Vanuatulla. Paljon pienia saaria,
laguunimuodostelmia, kapeita kanaaleja saarten valissa, riuttoja ja aivan
onnettomat kartat koko paikasta. Oltiin matkalla Lola-saarelle, mutta alkoi olla
jo vahan myoha ja tormattiin tyttoon kanootissa, joka naytti meille hyvan
ankkuripaikan kotinsa edustalla. Ma ja Anne paastiin myos ihanalle
kanoottiretkelle. Nama kanootit on niin hienoja, puusta kaiverrettuja. Kunnon
Pocahontas-fiilis. Haluan kanssa semmoisen kotona. Silla kelpaisi meloa pitkin
Aurajokea! Huomenna mennaan Lola-saarelle, jossa pitaisi olla pari muuta venetta,
jos saataisiin vahan kokemuksia niilta. Sellaista Solomonilla, kuulemiin!
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
Viimeiset hetket Vanuatulla (13.11.2011)
Tanaan jatkuu matka kohti Solomon-saaria. Ollaan nyt ankkurissa edelleen
Banks-saariryhmalla, Ureparapara nimisessa paikassa. Tama oli aika hieno
sisaantulo: tassa on ennen ollut tulivuori, mutta pala sivusta on
rajahtanyt irti ja tanne voi purjehtia sisaan entiseen kraateriin.
Tavattiin taalla toinen norjalainen vene, S/Y Maggie, mutta muuten
veneita ei ole kylla nakynyt. Huomaa, etta suositumpi cruising-reitti on
jatkaa Fijilta Australiaan tai Uuteen-Seelantiin, taalla ei paljon muita
ole. Ollaan myos hiukan “myohassa”, usein veneet lahtee aikaisemmin pois
sykloni-kauden tielta, mutta myrskyt alkaa vasta ehka tammikuussa.
Vanuatu on ollut tosi hyva paikka, eilen juuri juteltiin, miten ihanaa
on, etta taalla on niin turvallinen olo. Kaikki haluaa auttaa, eika ole
sellaista rasittavaa kaupustelu-meininkia, vaan ihan itsestasi kiinni,
jos haluat kayda kauppaa hedelmista , vihanneksista tai vaikka
puukaiverruksista. Solomoneista ja Papuasta on kuulunut paitsi tosi
hyvia, myos vahemman kivoja juttuja, joten siella pitaa takuulla olla
tarkempi: lukita vene ja pitaa huolta itsestaan ja tavaroistaan ihan eri
tavalla kuin taalla.
En ole tainnutkaan muuten kirjoitella sen jalkeen, kun saatiin uusi
lemmikki veneelle. Papukaija nimeltaan Lava. Se on sellainen pieni
vihrea, vahan undulaattia isompi. Anne sai sen yhdelta tytolta ja antoi
sen Klengille synttarilahjaksi, kun syntymapaiva sattui juuri sopivasti
:D Han on ihan hauska kaveri, mutta se linnunkakka vahan kay hermoille.
Loytaja oli myos leikannut silta lentosulat, joten han ei pysty
lentamaan…se ei kuitenkaan esta yrittamasta ja lahes joka paiva
pelastammekin Lavan meresta. Innokas uimari. Nyt se on kylla oppinut
kiipeamaan takaisin ylos, kun vaan jatetaan naru roikkumaan veneen
perasta. Tama siis silloin, kun vene ei liiku...taytyy olla tarkempana,
kun purjehditaan.
Nyt siis parin tunnin sisalla lahdetaan noin viikon purjehdukselle kohti
Solomoneja ja siella Ghizoa. Kaikki viestit satelliittipostiin erityisen
tervetulleita seuraavan viikon aikana matkaa piristamaan!
Banks-saariryhmalla, Ureparapara nimisessa paikassa. Tama oli aika hieno
sisaantulo: tassa on ennen ollut tulivuori, mutta pala sivusta on
rajahtanyt irti ja tanne voi purjehtia sisaan entiseen kraateriin.
Tavattiin taalla toinen norjalainen vene, S/Y Maggie, mutta muuten
veneita ei ole kylla nakynyt. Huomaa, etta suositumpi cruising-reitti on
jatkaa Fijilta Australiaan tai Uuteen-Seelantiin, taalla ei paljon muita
ole. Ollaan myos hiukan “myohassa”, usein veneet lahtee aikaisemmin pois
sykloni-kauden tielta, mutta myrskyt alkaa vasta ehka tammikuussa.
Vanuatu on ollut tosi hyva paikka, eilen juuri juteltiin, miten ihanaa
on, etta taalla on niin turvallinen olo. Kaikki haluaa auttaa, eika ole
sellaista rasittavaa kaupustelu-meininkia, vaan ihan itsestasi kiinni,
jos haluat kayda kauppaa hedelmista , vihanneksista tai vaikka
puukaiverruksista. Solomoneista ja Papuasta on kuulunut paitsi tosi
hyvia, myos vahemman kivoja juttuja, joten siella pitaa takuulla olla
tarkempi: lukita vene ja pitaa huolta itsestaan ja tavaroistaan ihan eri
tavalla kuin taalla.
En ole tainnutkaan muuten kirjoitella sen jalkeen, kun saatiin uusi
lemmikki veneelle. Papukaija nimeltaan Lava. Se on sellainen pieni
vihrea, vahan undulaattia isompi. Anne sai sen yhdelta tytolta ja antoi
sen Klengille synttarilahjaksi, kun syntymapaiva sattui juuri sopivasti
:D Han on ihan hauska kaveri, mutta se linnunkakka vahan kay hermoille.
Loytaja oli myos leikannut silta lentosulat, joten han ei pysty
lentamaan…se ei kuitenkaan esta yrittamasta ja lahes joka paiva
pelastammekin Lavan meresta. Innokas uimari. Nyt se on kylla oppinut
kiipeamaan takaisin ylos, kun vaan jatetaan naru roikkumaan veneen
perasta. Tama siis silloin, kun vene ei liiku...taytyy olla tarkempana,
kun purjehditaan.
Nyt siis parin tunnin sisalla lahdetaan noin viikon purjehdukselle kohti
Solomoneja ja siella Ghizoa. Kaikki viestit satelliittipostiin erityisen
tervetulleita seuraavan viikon aikana matkaa piristamaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)