Odotellaan

Kurjat matalapainerintamat valtasi Fijin väylän (oi kyllä, Johannan näppäimistöstä löytyy Ö ja Ä!) ja nyt vaan odotellaan...sääennusteet vaihtuu koko ajan ja meidän suunniteltu lähtöpäivä niiden mukana. Tämän hetkinen idea olisi ensi tiistai. Eipä tässä kiire ole, joten turha sinne lähtea keinumaan (ja voimaan pahoin) hulluihin aaltoihin 35 solmun tuulessa (plus ne kunnon puuskat!). Jussi mietti, jos onnistuttaisiin se rintama kiertämään, mutta se on kyllä just niin siinä keskellä, että parasta vaan odottaa hiukan otollisempaa hetkeä.

 

Waiheke ei onneksi ole kurjempi paikka odotella ja viettää aikaansa. Hiukan sateista on ollut, mutta sää kylla vaihtelee tyypilliseen tapaan niin hetkessä, että useimpiin päiviin mahtuu myos paistetta. Ja on niitä super aurinkoisia päiviäkin nähty.

 Nyt on ainakin hyvin aikaa rauhassa valmistautua ja laittaa kaikki kuntoon. Olen nyt siis asustanut Jussin ja Johannan luona. Muutaman päivan viettänyt Otson, Elmon ja Oonan kanssa, jotka perjantaina lopetti koulun ja siirtyi kotikouluun purjehduksen ajaksi. Ollaan vietetty aikaa kirjastossa ja erityisesti biitsillä. Ihan paras paikka kaikille peleille! Eilen, kun oltiin siellä pelaamassa pesista, ohi käveli vanha mies, joka jäi ihmeissään katselemaan ja tuli hetken päästä kysymääm multa kummissaan että "Mitä kieltä sä oikein puhut?". Sanoin, että suomeä ja hän kummasteli, että "kun nuo lapset koko ajan vastaa sulle englanniksi...ymmärtääko ne mitä sä sanot niille". Haha, en edes ajatellut kuinka kummalta varmaan kuulostaa. Lapset, kun on alkaneet vaihtaa keskenääm kielen enkkuun, kun sitä täällä ympärillä kuitenkin koko ajan on, mutta mä puhun heille kuitenkin ainoastaan suomeksi.

Hyppyreiden viimeistelyä.

"Valmiit, paikoillanne...!"

Ja upea puumajakin saatiin aikaiseksi takapihalle.

Löysin saarelta myös Celson (se brasilialainen, jonka kanssa matkustelin ja joka asui samassa talossakin pitkään). Hänen piti olla jo aikoja sitten takaisin Australiassa, jossa hänellä on siis vaimo... mutta mutta...peri Celsomaiseen tapaansa hän oli palauttanut viisumipaperinsa liian myöhään ja päätynyt tilanteeseen, että ei voi mennä takaisin Australiaan, vaikka on siellä naimisissa, hah :D (tai no ei varmaan ainkaan hänen vaimoaan kauheasti naurata...) Oli hän onneksi onnistunut saamaan sentään viisumin tänne, ettei tarvinnut Brasiliaan asti lähteä...hänkin siis alunperin päätyi tänne, kun oli lomalla Brasiliassa moikkaamassa perhettään ja matkalla Australiaan hän päätti pysähtyä täällä moikkaamassa kaveria...tykkäsi vähän liikaakin ja jäi "vähän" pidemmäksi aikaa...on nyt ollut täällä siis joulukuusta asti.

Mutta hauskasti tänne kyllä ajautuu kaikki takaisin, jotka tähän kerran on ihastuneet. Muille nämä nimet ei nyt mitään sano, mutta Minttu täällä on nyt esimerkiksi Dan taas kokkailemassa Charliesissa. Ja toki Guy ei lähde kulumallakaan. Jelka tulee pian takaisin, Ondrej elokuussa ja Fede myöhemmin.

Paljon olen aikaa viettanyt myös tytön kanssa, joka asui meidän yläkerrassa, silloin kun meillä oli täällä se talo. Marie asuu myös tässä Oneroassa ihan Jussin ja Johannan lähellä, niin ollaan paljon nähty ja oon tutustunut häneen paremmin. Hän on siis ihan Waihekelta kotoisin, suunnittelee juuri suurta maailanympäri matkaa...olen kovasti promonnut Suomea ;)

 Herkkuja hellepäivia teidän kesään. Tanssikaa jotain sadetansseja tai loitsikaa jotain tuuliloitsuja, että me päästään merelle!

Nanea

Pikapaivitysta. Kiivaat lahtovalmistelut kaynnissa! Otin Waihekelta pari paivaa sitten lautan Pine Harbouriin Aucklandiin, jossa aluksemme Nanea oli maalattavana yms. Laskettiin Nanea vesille, autoin Jussia pesemaan ja puuhaamaan kaikenlaista veneen kanssa. Puuhailtiin niinkin pitkaan, ettei enaa paasty laskuveden takia lahtemaan satamasta ja jaatiin yoksi sinne. Seuraavana paivana kevean alkusahellyksen jalkeen paastiin kohti Waihekea!

Viela on aika paljon laitettavaa ennen kuin paasataan lahtoon ja ruokahankinnat sun muut pitaa hoitaa. Mun mp3-soitin sanoi itsensa irti monen vuoden uskollisen palvelun jalkeen eilen. Hoh! Taitaa tulla mulle Auckland-reissu...kun huomasin myos etta mun piilarit on loppu ja niita ei ilmeisesti Waihekelta loydy. On kylla tylsaa aina ottaa se lautta Auklandiin jonkun pikku jutun takia, kun sitten siihen muutenkin kurjaan ostoslaskuun tulee aina 32 dollarin lauttamaksuextra :D Ehkapa huomenna kaupungin vilskeeseen.

Nanean ja Tuomisen perheen matkaa voi seurailla taalta, jos kiinnostaa: http://nanea.wordpress.com/
Me varmaan paastaan lahtemaan aikaisintaan maanantaina, saista riippuen. Saarintamat kulkee kuulemma taalla noin 5 paivan sykleissa. Eli jos missataan nyt hyva hetki niin sitten odotellaan seuraavan osumista kohdalle.

Hyvaa juhannusta, nauttikaa saunasta (ma olin eilen infrapunasaunassa, vahan sinnepain!), uinnista ja kaikesta muusta asiaankuuluvasta!

Takaisin Waihekella. Melkein jain jumiin Queenstowniin Chilen tulivuoren takia. Torstaina oli viela kaikki lennot peruttu, mutta perjantaina onnekseni lennettiin jo kaikki Uuden-Seelannin sisaiset lennot. Hyvasteja siis taas kaikille ja kohti Aucklandia!

Aucklandin satamassa lauttaa odottaessa tormasin yllattaen Jussiin, sen suomalaisen perheen isaan, jonka kanssa olen Fijille lahdossa. Popsittiin hiukan sushia satamassa ja jutskailtiin matkasuunnitelmista. Vene on nyt Aucklandissa ylhaalla, pohjaa oli maalailtu uusiksi ja muutenkin laitettu kuntoon. Kuulemma aikaisintaan ensi viikonloppuna olisi ehka lahto, saasta ja veneesta riippuen. Matkakuume kasvaa! Vahan jannittaa, kuinka paljon tulee oksenneltua ekat paivat, jos hirveesti keikuttaa, mutta kai se siita sitten :D Jussi arveli etta noin kymmenisen paivaa reissuun menee. Riippuu tietysti ilmoista, voi menna jopa viikossa tai jos oikeen hitaasti taytyy menna niin parikin viikkoa ilman maata. Pisin aikani merella ikina, jes!

Lloyd tuli hakemaan mua lauttarannasta ja sain ilmaisen majoituksen hanen sohvaltaan. Joku paiva muutan kylla varmaan Jussin ja Johannan luokse, katsotaan. Hassua olla taalla taas ja on kylla niin paljon lampimampi kuin etelassa, huh, koko ajan liikaa vaatteita. Taalla menisi hyvin varmaan t-paidalla paivasaikaan! Ja Lloyd oli saanut melko valmiiksi lauluprojektin, josta aiemmin kerroin. Jokainen paasi laulamaan patkan omalla kielellaan, olipa hassua kuulla aanensa siella (joskaan en sita oisi tunnistanut, mutta kylla se pakostikin olin mina, joka suomeksi lauloi :D) Nyt sitten viikko ainakin taalla saaritunnelmista nauttien ennen suurempaa seikkailua!

Kuumaisemia

Eilen ihasteltiin kuutamoa. Oli huikean nakoinen lumihuippuisten vuorten ylla. Ikava kylla kamera ja mina ei toimita ihan niin hyvin yhdessa etta kuvat tekisivat ihan oikeutta, mutta yritys oli kova.

Viimeiset paivat on tassa kuluneet lahinna frisbeegolfin ja yleisen fiilistelyn merkeissa. Jotenkin tasta kaupungista nauttii eri tavalla, kun ei mieti lumen ja toiden puuttumista (vaan purjeveneita ja Fijia!). Laksiaisten kunniaksi (onhan taalla nyt perati kaksi kolme viikkoa oltu :D) oli eilen juhlimista. Queenstownilla on maine paitsi extreme-urheilun keskuksena myos hillittomana biletyskaupunkina, mutta ma olen kylla aika oivallisesti vaistanyt molemmat, joten jo oli aikakin. Yleensa aina kun mainitsee olevansa Queenstownissa kaikki heittaa ilmaan jonkun  kommentin siita miten varmaan oot jossain riekkumassa joka ilta. Mutta enpa ole ollut kuin kahdesti. 

Hiukan kylla kaivelee, etta jai valista benji-hyppy. Ei se maailman korkein taida olla, mutta top kolmosessa varmasti. Joen ylapuolella, ihan huisin nakoista. Jos jossain loikkaisin sen niin taalla. Taalla muutenkin olisi tarjolla ties minkalaista hulluttelua canyonswing-keinusta, varjoliitoon (paragliding, miten sita kutsutaan?) ja ties mihin jetboateihin. Ne vaan on myos ihan hyvin hinnoiteltuja. Mua ei mikaan muu oikeastaan edes kiinnostanut, mutta se benji olisi kylla ollut taalla huippu! Totesin kuitenkin pystyvani sijoittamaan vajaa kolmesataa dollaria myos ehka hieman paremmin...ehkapa surffilautaan Fijilla ;)

 Huomenna lennahdan Aucklandiin ja suoraan Waihekelle! Jee!

Sweet as!

Soitin eilen Jussille ja Johannalle Waihekelle ja tyonhaku loppui sitten seinaan. Hankin lennon Aucklandiin perjantaiksi, Fiji kutsuu! Kyllahan tata talvea tuli tassa nyt jo katseltua...Toivottavasti siella on tosi halpaa tai saan toita, muuten terveisia kotiin, etta taitaa menna kohta mun lentolippurahat, etta ehka taytyy perustaa joku Facebook-ryhma tekemaan keraysta, kun haluan kotiin :D

Oon niin innoissaan tasta ja hauska menna muutamaksi paivaksi Waihekelle moikkaamaan jaljella olevia tuttuja. Johanna sanoi, etta he on venetta kunnostelleet ja ensi viikon alussa heidan vuokrasopimusloppuu niin sitten aletaan kytata hyvia saita, koska on paras hetki lahtea.

Taalla ei siis edelleenkaan ole lunta, eika laskettelumestat ole auki eli ainakin toiset 2 - 3 viikkoa, kun ei myoskaan ole mitaan toita, etta onnea tanne jaaville vaan. Eilen istuskelin yhdessa kahvilassa ja todella tajusin kuinka epatoivoista taalla on toiden etsiminen nyt. Oltiin siina ehka puoli tuntia ja nelja ihmista kavi kyselemassa toita, haha, ei ihme kun niita yleensa alkaa vahan naurattamaan kun astut sisaan kyselemaan.

Kaytiin pari paivaa sitten Wanakassa, noin tunnin paassa taalta, Ondrejn kanssa ja siella oli kylla viela hiljaisempaa. Se on tosi paljon pienempi kuin Queenstown, mutta sen ymparilla on myos parit isot laskettelukeskukset ja heraa siis henkiin, kun tulee lunta.

Kukkiva puu loytyi Wanakasta.

Aika samantyyppiset jarvi-vuori-maisemat kuin Queenstownissa.

Queenstownin ykkos aktiviteetti (ilman lunta ainakin) on frisbeegolf! (Terkut Ernolle, frisbeesta tulee eraan puheen jalkeen aina mieleen sina ja ps. jostain syysta tama ois niin sun kaupunki, oon ajatellut sita tosi usein! :D) Makin siis kokeilin frisbeilya eilen ekaa kertaa. Olin tosi huono, mutta hauskaa oli. Lopputulos oli varmaan jotain 30 - 40 yli parin. Lopetin laskemisen 25:n jalkeen.

Poikien ilmeet kertoo, etta heitto ei ehka mennyt ihan kohdilleen vaan ilmeisesti hyvin lahelta jonkun paata :D

Iloitkaa kesasta, makin pian!

Maisemakuvia anyone?

Kaytiin Ondrejn kanssa valloittamassa vuoria aikamme kuluksi, kun koko ajan ei jaksa tyohakemuksiakaan rustailla. Eli samat maisemakuvat kuin viime kerralla, mutta vahan korkeemmalta ;) Herattiin siis aamuvirkkuina ja lahdettiin valloittamaan Ben Lomond Track, jonka huippu kohoaa 1748 metriin. Alku ja loppu oli aika tiukkaa ja hikista kapuamista, mutta kylla ne 360 asteen nakymat oli sen arvoiset! Oli aivan ihana paiva: aurinkoa ja ihan kirkasta ja pilvetonta. Koko reissuun meni reilu seitseman tuntia. Oltiin kauhean ylpeita tuosta ajasta, kunnes tavattiin joku ihan sekopainen britti, joka kirjaimmellisesti juoksi melkeen koko matkan ja oli huipulla kahdessa tunnissa!! (Itsellahan tosiaan meni se 4 ja puoli...:D)

 

Siella ne Remarkables vuoret taas kohoaa. Lunta, lunta ja lumilauta nyt akkia!

Taalla saa yleensa kaikkia patikkareitteja hyvin rauhassa tallailla nakematta ikina ketaan. Maanantaina, kun tuolla retkella oltiin, oli kuitenkin Queen's Birthday, yleinen vapaa, ja varmaankin sen takia oli melko "vilkasta". Ainakin 7 muuta nahtiin, joskin suurin osa jatti huipun kapuamatta.

Vasemmalla alhaalla jarven rannassa haamottaa Queenstown.

Miksi nama kuvat on nain epatarkkoja...hmmm?

Lumiloyto!

Waiheke-tuttuja on ollut niin hauska nahda, etta olen ollut hirvean saamaton tutustumaan kehenkaan uusiin ihmisiin hostellilla. Mutta eipa siella hostellilla kylla ole vastaan ketaan erityisen kiinnostavan oloista tullutkaan. Ondrejn ja englantilaisen Ninan ja hanen poikaystavansa Jimin kanssa olen lahinna aikaa viettanyt.  Eilen tutustutin heita suomalaisen elokuvan maailmaan, kun katsottiin Rare Exports, haha, oli kylla vahan onnettomat tekstitykset, en tieda kuinka erilainen elokuvakokemus mahtoi olla heille...

Mulla olikin tanaan tyohaastattelu! Sain eilen soiton Wakatipu High Schoolista, tarjosivat avustajan paikkaa 15-vuotiaalle, vaikeasti kehitysvammaiselle pojalle. Se oli kylla vaan 15 tuntia viikossa, ma - ke,  mutta sentaan jotain ja niinpa menin tanaan juttelemaan. Hirvean kiva opettaja ja melkein jo selva diili, mutta sitten todettiin, etta he tarvitsevat jonkun, joka voi sitoutua vuoden loppuun asti ja se siita sitten. Lahetin tanaan myos sahkopostia yritykselle, joka tarjoaa erilaisia lastenhoitopalveluja ja sielta tulikin melkein heti viesti, jos paasen huomenna haastatteluun. Tekisi mieli valilla tehda jotain muutakin kuin lasten kanssa hommia, joskin siita kylla tykkaan, mutta mun tyokokemuksella niita hommia on vaan niin helppo saada ja muita toita taas aarimmaisen paljon haastavampaa, joten saa nahda mista taas itseni loydan.

Perjantaina lupasin lahtea Ondrejn kanssa kaymaan Wanakassa, joka on pienempi kaupunki (tai en tieda voiko naita nyt kaupungeiksi kutsua) noin tunnin matkan paassa. Sinne alunperin muutenkin suunnitelin menevani talveksi, mutta tanne paadyin. Sinne siis paivaksi katselemaan, onko toiden suhteen sama meininki.

Queenstownia

Queenstown. Tyonhakua...joka nain kahden paivan yrityksen jalkeen on osoittaunut lahinna suureksi vitsiksi. Taalla ei ole viela lunta, joten ei myoskaan laskettelijoita. Koko Queenstown pyorii lahinna laskettelun ymparilla (ja kaikenlaisten extremelajien kesaisin) joten nyt on tosi hiljaista. Ainoastaan kaikki backpackerit etsimassa toita.

Lake Wakatipu, jonka rannalla Queenstown on.

Aloitin tyonhakutaiston printtaamalla hirmuisen kasan CVita ja lahdin sitten niiden kanssa kiertamaan kaikkia mahdollisia paikkoja hyvin toiveikkaana. En kuitenkaan olen ihan ainut samojen suunnitelmien kanssa ja koko yrittaminen oli vahan koomista, koun joka paikassa oli lahes prikuulleen sama vastaus: "Not right now...maybe in 2-3 weeks...just keep popping in if something comes up". Kiersin valehtelematta noin 50 paikkaa, kahviloista lelukauppoihin ja motelleihin. Mutta kukaan ei palkkaa lisaa tyontekijoita nyt, vaan vasta parin kolmen viikon paasta. Kehkeydyin kylla tosi hyvaksi liioittelijaksi (vai meneeko jo valehtelun puolelle?)...kaikille toki vakuutin olevani taalla koko kauden lokakuuhun asti. Kukaan ei edes harkitse palkkaavansa sinua, jos vihjaat lahtevasi aiemmin.

Kovin kiva olisi kokeilla muun laista tyota kuin mita tahan asti on tehnyt, mutta tosi vaikea saada esim. kahvila tai kauppatyota ilman mitaan kokemusta vastaavasta...Yksi paikka missa todella haluaisin tyoskennella oli Partiovarusteen tyyppinen (ja laskettelukamoja myyva) kauppa...heillekin toki vakuutin tietavani kaiken kaikista ulkolajeista ja teknisista materiaaleista.

Nyt siis CVt jaettu kaikkialle, mutta taalla ei kylla auta jaada odottelemaan, etta joku soittaa sulle, vaan viikon parin paasta taytyy menna kyselemaan uudestaan ja varmistamaan, etta se oma CV on siina pinon (ISON PINON) paalimmaisena. Mietin onko tassa nyt mitaan jarkea, niin verista taistoa ja 2-3 viikkoa on vahan myohaan, jos se purjehdussuunnitelma toteutuu, mutta jos taas nyt lahden muualle toita etsimaan, menee siina niin paljon aikaa ettei siinakaan mitaan jarkea ole :D Taidan siis pyoria nailla nurkilla, katsoa miten kay toiden ja purjehduksen kanssa ja tehda sitten paatoksia. Laskettelusta haaveilin, mutta saan kylla aika hyvapalkkaisen tyon itselleni kehittaa jos sita meinaan hirveesti harrastella. Ensinnakin lasketteluliput maksaa ihan hirveasti ja sitten pitaisi viela kahmia jostain kaikki varusteet...mutta kylla taytyy edes hiukan paasta, jos tanne talveksi jaan!

Tama kaupunki (kyla?) on myos naurettavan taynna tuttuja Waihekelta. Ensimmaisena paivana taisin nahda seitseman...? Ja ihan sattumalta, mika ehka kertoo myos kuinka pieni paikka tama loppujen lopuksi on.

Lahdettiin Ondrejn (yksi niista Waiheke-tutuista...) kanssa pienella kavelylle, mika muodostui kolmen tunnin patikoinniksi ylos vuorelle, suurimmaksi osaksi sateessa. (Uuden-Seelannin saa <3)

Anna mulla on taas kamera (ja siina on panorama sua varten :D)

Ihan kuin huijausta...

Mutta taalla on oikeasti just tollaista.

Bongaa sateenkaari?

Siella nakyy Queenstown ja nuo isot vuoret ovat Remarkables, tosi iso laskettelupaikka. Nyt vaan lunta lunta lunta!

Nyt takaisin hostellille (joo, en siis nuku Pedron autossa toistaiseksi ainakaan :D) pesemaan pyykkeja ja sitten illalla synttarijuhliin! Superisti onnea kaikille ylioppilaille ja muillekin kesalomalaisille, toivottavasti teilla on aurinkoa! :) Erityishali Tiialle!

Matka Queenstowniin

 Nyt kuvien muodossa tiivistys matkasta Wellingtonista Queenstowniin!

Lautalla Pedron kanssa matkalla kohti Pictonia. Aurinkoisa, mutta KYLMAA!

Minttu tuntee nama kaverit! Hyljeyhdyskuntaa moikattiin taas lahella Kaikouraa. Paikka on kuuluisa myos delfiineista ja valaista, mutta niita ei harmi vaan onnistuttu bongaamaan maalta kasin.

    

Yovyttiin rannan tuntumassa.

Leirinuotio! Ja Pedro soitteli cajon-rumpua.

Ashburtonissa kavin nopeasti moikkamaassa Jelkaa. Tuttu Waihekelta. Han on huikea laulaja ja soittaa kitaraa ja tapasi Ashburtonissa jonkun, joka halusi auttaa hanta musiikkijuttujen kanssa ja nyt on levy melkein valmis! Niin upeaa!

Perus etelasaari, viimeeksi oli vaan lampaita!

Loytyi kiva jarvenranta, johon jaatiin tekemaan ruokaa...

...ja maalattiin Chuyo-vaniin asiaankuuluvat tekstit ja kuvat!

Tama oli mun maalaus :D

Valmis!

Chuyo-van!

Queenstown saavutettu! Ja ne "oi kun taivaan talvea ja kylmaa ja lunta" -hehkutukset...Ihan kiva ajatus, mutta mun kroppa ei ole kylla ihan samaa mielta. Oon ollut umpijaassa siita asti, kun Wellingtonista lahdin. Kolme yota autossa nukuttiin, yolla sentaan oli aika lamminta kaikkien makuupussi ja vaatekerrosten takia. Tama yo nyt hostellissa (suihku ja lammitys jee jee!) ja taytyy sitten katsoa mihin on varaa. Oli ihan hassua reissailla taalla etelasaarella taas, kun Pedron auto on viela ihan tosi samanlainen kuin Caileanin milla viimeeksi taalla oltiin.Aika samoja reitteja ajeltiin kohti Queenstownia kuin viime kerrallakin paamaarana vaan paasta akkia toiden hakuun. Leirinuotiot oli taas pystyssa, ne on kylla ihania! Kuvia reissusta ehka ensi kerralla.

Pedro ja ranskalainen Rudi osoittautui ihan kelpo matkakumppaneiksi. Pedro on reissannut viimeiset 6 vuotta siella sun taalla. Hanella on yritys, Chuyo Outdoor Headwear joka teettaa hattuja Perussa ja he reissaa ympariinsa ja promoaa ja myy niita. Hanella oli kylla homma niin hallussa ja aivan huikea idea juttunsa takana. Tuli semmonen tunne, etta hyvat mahikset, etta tuosta tulee viela joskus jotain suurta (tai ainakin suurempaa :D). Me maalattiin Pedron auton kylkiin Chuyo-logot ja nettiosoitteet ja han jo palkkasi mut virkkailemaan mallikappaleita, mitka han voi lahettaa Peruun, missa niita sitten tehdaan lisaa. Heilla on suunnitelmana tehda Rugby worldcupia varten tanne Uuteen-Seelantiin pipoja osallistujamaiden vareilla ja han kyseli, etta jos mua kiinnostaa autella mallien teossa. Niin innostavaa paasta mukaan auttamaan, kun kavereilla on niin loistoidea ja tuote!

Nyt vaan sitten armottomaan tyonhakuun...en oikein tieda mita tasta Queenstownista ajattelen. Taalla on kylla jarjeton maara hotelleja, ravintoloita ja ties mita, mista niita toita voisi kysella, mutta toisaalta se on juuri myos se syy, miksi tama ei niin kiinnostaisi. Liian paljon jengia. Mutta jos nyt uskon siihen Fijiin niin sitten kylla teen kuukauden mita vaan toita missa vaan ennen sita. Enpa nyt sano suunnitelmista sitten sen enempaa, kun ne ei taas niin vakaalla pohjalla ole etteiko ne ehtisi muuttua parissa tunnissa totaalisesti, mutta katsellaan. Hienoa, jos jonkunkaltaisen tyon tasta Wanaka - Queenstown akselilta saisi! :) (Ja jos ei niin ehka sitten vaan asun Chuyo-autossa ja virkkaan niita pipoja...)