Kohti etelaa

Suunnitelmat meni taas vahan uusiksi. Voisi ehka jo oppia, etta turha niita on hirveasti tehda, kun ne kuitenkin muuttuu joksikin ihan muuksi. Ensinnakin missasin sen tyon Methvenissa, koska ne olisi tarvinnut mut sinne jo tana viikonloppuna, enka halunnut lahtea ennen maanantaita. Sitten mietin hetken, etta mitas tassa nyt sitten....paatin jo melkein jaada pohjoissaarelle ja pikkuhiljaa hankkiutua kohti Aucklandia purjehdus mielessa. Mutta totesin, etta en ehka halua tehda paatoksia vain purjehtimismahista ajatellen, koska se ei ole viela ihan varma, niin sitten harmittaa, jos tekee muut paatokset sen ymparille eika onnistukaan. No, perjantaina sitten bongasin hostellin ilmoitustaululla "Tarvitsetko kyytia etelaan...Pedro Perusta suuntaa sinne campervaninsa kera". Selkeasti merkki minulle! :D Miksipa ei. Viestia siis Pedrolle ja eilen vahan jannityksella menin tapaamaan hanta, mutta osoittautui oikeinkin mukavaksi tyypiksi. Ja puhuu paljon selkeampaa espanjaa kuin esim. argentiinalaiset (+superhyvaa enkkua).

Huomenna siis kello 8 lautta etelasaarelle. Pedron suunnitelma oli ajella nopeasti parissa paivassa Queenstowniin, etsia tyo ja asustella autossaan. Minahan olen vannonut kaikille, etta Queenstowniin en paady, joten katsotaan vaan niin kirjoitan seuraavan kerran juurikin sielta. Tyon kylla haluaisin tosi nopeasti tai muuten vaan saastella rahaa joko purjehtimista tai lumilautaa varten. Saa nahda kuinka kylma siella on...

Yllatys puhelu

Eilinen oli jannittava paiva. Paatin, etta lahden taman viikon jalkeen etelasaarelle Methveniin. Se on ilmeisesti tosi pieni paikka, aika lahella Christchurchia ja ihan Mt Hutt laskettelualueen vieressa. Jee! Sain sielta toita majoitusta vastaan hostellista. Ajattelin toki myos toisen osa-aikatyon sielta hankkia ja vietella siella talven.

Hyva suunnitelma siis ja olin niin iloinen etta jee, toita, lunta, lumilauta, etelan Alpit, vaikuttaa ihan huipulta! Hehkutan siis kaikille, etta mullapa on niin hyva suunnitelma ja tulee hieno talvi Mt Huttilla. Eikohan sitten ala puhelin soida ja Jussi Waihekelta soittaa etta "Hei, me oltais nyt kuukauden paasta sit varmaan lahdossa purjehtimaan sinne Fidzille, kiinnostaisko viela?". Aa! Kiinnostaako purjehtia Fidzille?! No arvatkaa vaan! Ainut pulma, etta olin vahan jo kuopannut Fidzi-ajatuksen ja valmistautunut tekemaan toita nyt talvikauden, joten kay vahan jannaksi ehka rahojen kanssa. Etenkin kun kamera hienosti lopetti toimintansa, mika toi hienon extran matkabudjettiin. Ja ne lumet ja rinteet kiinnostaa myos...Mutta hei mita tahansa Fidzi-purjehduksen takia! Jussi sanoi ettei viela ihan satavarmaa mutta hyvin lahella. Lupasi soitella myohemmin tarkemmista suunnitelmista.

Nyt siis tein taysin uudet suunnitelmat: Kuukaudeksi Methveniin ja akkia toita etta vahintaankin saastan jaljella olevat rahat (tosi moni varmaan haluaa palkata mut vaan 3 viikoksi :D) Juuri ennen Fidzia lennan Christchurchista Aucklandiin, kun lahto on sitten Waihekelta. Jussi, Johanna ja lapset aikoo tulla takaisin vasta marraskuussa, joten mun pitaa lentaa takaisin. Tai loytaa joku muu joka purjehtii takaisin! Aika superhoukuttava ajatus olisi myos bongata muita purjehtijoita joiden mukana voisi vahan loikkia ympariinsa vaikka Tongalle tai vahan siella ympariinsa ennen takaisin tuloa. Sielta sit olisi hienoa paasta takaisin etelasaarelle nauttimaan lumista (tai siina kohtaa ehka mihin vaan mista saan toita...). Oon ihan innostuksesta sekaisin, purjehdusta Tyynellamerella, upeaa!

 Hei taas Wellingtonista! Taalla on sujunut hienosti pari (?) viikkoa. Ihan huippuhauskaa on ollut ja niin ihania ystavia. Hostellilla on tosi paljon ihmisia, jotka on Wellingtonissa pidemman aikaa (muutamasta viikosta vuoteen) ja on muodostunut tosi hyva porukka. Erityisen ihanat ystavat olen saanut saksalaisesta Hannasta ja englantilaisesta Katiesta. Hanna lahtee ensi sunnuntaina, mutta Katie viettaa vuoden taalla Wellingtonissa. On ollut niin hauskat parikolme viikkoa taalla, mutta en ole varma onko tama kaupungissa asustelu kuitenkaan mita haluisin pidemman paalle. Ehka pitaisi nyt osata lopettaa, kun on viela hauskaa! Olen kylla etsiskellyt toita, mutta saattaa olla etta taman viikon jalkeen suuntaankin muualle.

Toiden etsiskelyn lomassa olen kierrellyt ympari kaupunkia Hannan ja milloin kenenkin kanssa. Wellingtonia sanotaan Uuden-Seelannin kulttuuripaakaupungiksi eika turhaan. Taalla on tosi paljon ilmaisia nayttelyita, Te Papa -museo (joka on niin superhyva ja iso, olen ollut jo kolme tai nelja kertaa) ja kaikenlaista tapahtumaa koko ajan. Houkuttaisi jaada tanne juuri siksi, etta taalla tapahtuu niin paljon kaikkea mielenkiintoista! Saatiin myos Hannan ja Katien kanssa viime viikolla ilmainen viikon kokeilu Les Mills-kuntosalille (se on muuten Uudesta-Seelannista, ne kelle nimi Les Mills jotain sanoo). Siella tulikin sitten ahkerasti vietettya aikaa. Alkoi olla jo yleinen vitsi hostelilla, miten ma ja Hanna kaydaan vahintaan kaksi kertaa paivassa salilla. Siella oli myos kunnollinen sauna. (Johon ei toki MISSAAN TAPAUKSESSA saanut menna alasti :D)

Ympari Uutta-Seelantia on tosi paljon kaikkia hyvantekevaisyystapahtumia Christchurchin maanjaristysuhreja varten ja viime torstaina oli Superhaka, jota mentiin katsomaan.

Hirveasti ihmisia siis keraantyi tanssimaan Maorien Hakaa. Tasta voi kiinnostuneet kurkata mika se on. 

Tiffany, Olof, Hanna ja Hannes.

Muutama paiva sitten olin  saksalaisten (yllari yllari, niita on taalla muutama...) Felixin ja Hanneksen kanssa kasvititeellisessa puutarhassa. Hauska paiva ulkona ja kiva samoilla puistossa, vaikkei se ehka ihan parhaimmillaan nain syksylla ollut. Taalla ei muuten syksy oikein tunnu missaan. Ilma on kylla viileampi, mutta kaikki on silti tosi vihreaa, eika naille tanne mitaan syksyn vareja oikein edes tule. Mutta "talven kylmyydesta" taalla kylla tehdaan hirvea numero, vaikkei taalla tuskin erityisen kylma missaan vaiheessa tule olemaan. Nyt jo on kaikkialla mainoksia tyyliin "suojaudu kylmyytta vastaan" "kasviskeitto lammittaa talven kylmyydessa". Kaikkea voi ilmeisesti myyda talven kylmyyden varjolla. Taalla mikaan talvi edes ole viela millaan mittapuulla, aika hassua.

Felixin kanssa tutkittiin karttaa, kun puutarha olia aika sokkelo.

Hannes, Felix ja "vesiputous", joka oli hieman pettymys.

On ollut kylla kummallista elaa kaupungissa taas pitkasta aikaa. En ole varsinaisessa kaupungissa varmaan kahta paivaa pidempaan viettanyt sen jalkeen kun oltiin marraskuussa eka viikko Aucklandissa. Olen kylla nauttinut olostani, mutta tuntuu etta pitaa ehka karata pois ennen kuin totun tahan liikaa. Taalla alkaa niin helposti kuvitella "tarvitsevansa" kaikkea. Esimerkiksi kivoja vaatteita, uudet kengat...tulee rahojen ja rinkan rajat vastaan jos siihen lahtee mukaan :D Ja kun niin pitkaan on ollut poissa siita ajatusmaailmaista niin tietaa kylla etta ilmankin niita juttuja on hienosti viimeiset 5-6 kuukautta parjannyt, mutta taalla ne ajatukset alkaa kylla nopeasti tulla takaisin! Ja samoin on niin paljon kaikkea ei-ilmaista tekemista, etta taytyy olla tarkkana ettei tyhjenna tiliaan tassa kaupungin hurmiossa!

Toisaalta Wellington on myos superhelppo paikka tehda kaikkea ilmaiseksi, kunhan pitaa ajatuksensa kasassa ja hakeutuu niiden ilmaisten juttujen pariin. Melkein kaikki museot, nayttelyt, kasvitieteellinen puutarha, Mt. Victoria kukkulalla samoilu jne. Ja kaupunki on tosi kaunis, erityisesti Waterfront-alue. Viime paivat on olleet niin aurinkoisia ja onkin ollut ihanaa vaan menna vaikka kavelemaan tai lueskelemaan rantaan.

Hanna otti paikkarit rannassa.

Tulee Auckland mieleen kaikista purjeveneista.

Lisaa hyvia paivaunipaikkoja Hannan ja Francisin kanssa.

Tana viikonloppuna vietettiin toisen hyvan ystavani Katien synttareita. Mulla ja Hannalla on niin paljon vapaa-aikaa paivisin ilman toita, etta jarjesteltiin hanelle kaikkea kivaa synttariyllatysta. Oli hauska synttariviikonloppu, puuhattiin vaikka mita. Oli jotenkin hauskaa pitkasta aikaa, etta oli jotain erityista juhlan aihetta. Meita oli iso porukka, joka yhdessa hankki Katiella lahjan, ja ostettiin hanella liput balettiin, johon mina ja Hanna mentiin hanen kanssaan. (On muuten ihan superhalpoja opiskelijahintaiset balettiliput noin Suomeen vertaillen!) Nahtiin Royal Ballet of New Zealandin Stravinsky Collection, kolme eri balettia: Milagros, Satisfied with Great Succes ja Petrouschka. 

Katie ja kakku

 Hanna ja mina

 Vahan on sumeaa, mutta menossa balettiin!

Nyt taidan lahtea Hannan kanssa retkelle Mt. Victorialle, ellei tule sade ja ehka siltikin. Haleja kaikille!

Wellington

Kolme paivaa paakaupungissa takana. Ja olen ihan kuin kotonani. Luulin, etta olisi ihan hirmuista olla isossa kaupungissa taas, mutta ilmeisesti se vika on vaan Aucklandissa, eika yleisesti isoissa kaupungeissa. Tykkasin Wellingtonista kylla jo viime kerralla, mutta nyt jotenkin iski viela enemman. Vaikka onkin isohko kaupunki, fiilis on kuin pienessa paikassa. Taalla on jotenkin niin hirmuisesti kaikkea kiinnostavaa ja paljon kauniimpi ja "helpompi" kuin esimerkiksi Auckland. Kiva vaan vaellella ympariinsa ja loytaa kaikkia kivoja ja mielenkiintoisia paikkoja.

Vietan taalla ainakin taman viikon, mutta voisin kylla helposti jaada tanne pidemmaksikin aikaa. Kovasti mietinnassa mita teen. Suunnitelmana oli siis etelasaari, Wanaka ja laskettelu, mutta nyt Wellington on kylla kovana kilpailijana. Taalla olisi varmasti kivempia tyomahdollisuuksia, mutta sitten taytyisi luopua koko talvi rinteessa haaveista. Jos taas lahden Wanakaan, saattaa tyonmetsastyksesta tulla mahdollisesti aikamoisen verista taistelua, koska se on niin pieni paikka...hmmm. Tanaan sain kylla sahkopostia yhdelta Waiheken tutulta, jonka veli asuu Wanakassa, etta heidan perheensa voisi tarvita mua lastenvahtihommiin. Ei kylla varmaan kokoaikaisesti ja jotenkin tekisi mieli valilla tehda jotain muutakin, etenkin, kun niissa ei yleensa hirveasti paase tienaamaan, kun olet "vaan lastenvahti" (asennemuutosta kiitos)...lahetin myos kylla sahkopostia jokaiseen kouluun ja paivakotiin Wanakassa, koska mun tyokokemuksella niihin ois ehka parhaat amhikset, mutta toisaalta kirjoittelin myos kirjeita jakaakseni niita huomenna kaikkiin luomukauppoihin Wellingtonissa. Katsotaanpa miten kay. Ratkaisu ja tyopaikka pitaisi vaan saada kohta, kun tama Wellington ei myoskaan ole mikaan halvin paikka elella.

Sain hirmukivoja kavereita hostellilla, joten sekin toki lisaa halua jaada tanne. Varmasti niita Wanakastakin loytyy, mutta Wellingtonissa tuntuu nyt kaikki mahdollisuudet niin houkuttelevilta. Voisiko joku siirtaa jonkun laskettelukeskuksen tanne...

Huomenna saapuu vanha kaverini Kaisa (jonka olen nahnyt ehka kymmenen vuotta sitten vimeeksi? :D) ja hanen siskonsa. Odotan tosi innolla! He on taalla pari paivaa vaan, mutta hauskaa paasta puhumaan kunnolla suomea hetkeksi.

Nyt loppuu nettiaika, palaanpa CVn kirjoittelujen pariin. Huonekaverinin Katie briteista avuliaasti oikolukee (=kirjoittaa uusiksi :D) mun CVt sun muut kirjelmat. Haleaj Suomeen. Nauttikaa auringosta, ma nautin Wellingtonin kuuluisasta tuulesta, joka on ihan kasittamaton!

Vehnanorasta ja saunomista

Epaonnistuin ainoassa tavoitteessani ja palasin Waihekelle :D Yksi yo Aucklandissa oli liikaa ja kun Cailean tuli moikkaamaan niin kavihan siina sitten niin etta paadyin hyppaamaan lautalle hanen mukaansa. Ensin kylla  vietettiin paiva Aucklandin museossa (paastiin ilmaiseksi kun oltiin "paikallisia" haha) Kiva oli nahda Lloydia ja Celsoa, mutta muita yritin parhaani mukaan (huonosti onnistuen) valtella ettei tarvitsisi taas sanoa hyvasteja. Aika koukuttava saari ja kaikki toki yrittivat parhaansa mukaan saada mut jaamaan "viela viikonlopuksi" jne, mutta sen verran itsesuojeluvaistoa kuitenkin oli, etta ennen Waiheken lautalle astumista ostin bussilipun Paraparaumuun, joten kahden yon jalkeen oli pakostikin lahdettava!

Nyt olenkin sitten torstaista asti ollut Kapiti Coastilla, Wellingtonin lahella wwooffaamassa elika noin nelisen tuntia tyota paivassa majoitusta ja ruokaa ja sen sellaista vastaan. Tama on ihan mun unelmien paikka. Parsikunta, joka tyoskentelee kaikenlaisten terveysjuttujen parissa (mm. opettaa joogaa, hierontaa, raakaravintoa, paastoamista, pitaa mehubaaria ja omaa nettikauppaa...) Valitsin taman juurikin siksi, etta taalla eletaan raakaravinnolla (raakaakasvisruokaa siis lahinna) ja superfoodit on myos kova sana, mista oon ollut kiinnostunut ja milla elelin melkoisen suuresti pari kuukauttaa ennnen tanne lahtoa. Taalla on yrittanyt vahintaankin juosta luomuruoan perassa ja popsia raakaruokaa minka kykenen. Matkailu hiukan vaikeutti asiaa, kun esim. blenderi aika paljon helpottaisi kokkailua, mutta sellaisia ei hostelleista juuri loydy.

 Kasi ylos keta kyllastyttaa jo biitsikuvat? Ne on vaan niin kauniita :D Ja taalla on tahan mennessa kauneimmat auringonlaskut.

Supermielenkiintoinen paikka, hienoa tavata ekaa kertaa joku, joka on jo pidempaa elanyt tallaisella ruokavaliolla ja voin sanoa etta toimii. Pariskunta on yli 60 ja eipa uskoisi. Ei rypyn ryppya ja aamuisin pingotaan juoksulenkeilla ja uimassa (vesi on muuten aika viluista jo talla puolella maata, hrrr). Aamu on muutenkin  alkanut useimmiten pienella joogahetkella, mista oon tykannyt hirveesti. Ja ai etta rakastan naiden ruokaa. Nuo superfoodit ei oo mistaan halvimmasta paasta aina, joten en ihan kaikkiin hifistelyihin ole lahtenyt mukaan, mutta taalta loytyy kaapeista mun parhaatkin kuvitelmat. En nyt ehka ala niista enempaa hehkutella, kun harvempaa tuskin  kiinnostaa, mutta jo mun aamupalassa on varmaan kolmea eri merilevaa sun muita supersetteja! Ja kylla huomaa miten se ravinnetiheys auttaa kaikkeen. Eipa tee mieli mitaan roskaa, eika nalka meinaa tulla millaan. Oon useimpina paivina syonyt lahinna sen aamupalan ja sit seuraavan kerran illalla kuuden aikaan jonkun supermegasalaatin. Ehka myos hieman raakaasuklaakakkua, nam. Ja tanaan kokataan raakoja kumarasipseja. Alkaa itse asiassa tehda mieli kotiin mun blenderin ja aitin kuivurin luo...Taalla on myos hyllyt pullollaan kaikkia kirjoja ja dvdita kaikista mahdollisista mua kiinnostavista aiheista, joten ei paljon valittamista.  

Taalla on huomiotu kylla kaikki hyvinvointiin liittyvat jutut, mita moni ei edes ajattele. Vesi (suihku ja juomasellainen) on alkalisoitua eika mitaan myrkkyja. Se on ollut NIIN ihanaa...unohdinkin kertoa karmeasta vesishokista Waihekelta lahdon jalkeen....Waihekella siis eletaan taysin sadevedella ja kun siella olin noin 5 kuukautta silla vedella viettanyt ja lahdettiin poikien kanssa taas matkailemaan ja ekan kerran menin suihkuun kaupungissa, voi kamalaa. Olen kylla pitkaan tiennyt, etta ei se hanavesi nyt varsinaisesti hyvasta ole ja sisaltaa ties mita kemikaaleja, mutta ei sita oikeasti tajua, kun silla vedella on koko elamansa elanyt. Tuo 5kk vieroitus teki kuitenkin tehtavansa ja sen ekan kemikaalisuihkun jalkeen silmat kirveli, kurkkuun sattui ja ne kemikaalit seka suihku- etta juomavedessa oikein haistoi. Loppu Northlandin reissun keskityinkin lahinna uimaan joissa suihkujen sijaan ja jano oli koko ajan, koska a) ei tehnyt mieli juoda sita vetta b) mun kroppa ei vaan enaa oikeen hyvaksynyt sita, eika jano lahtenyt sellaista roskaa juomalla. Taalla onkin ollut superihanaa, kun juomavesi ei haise kloorille, jannityksella odotan ensi viikkoa...loytyiskohan Wellingtonista lahde :D

Olen enimmakseen tehnyt puutarhatoita. Aika raskasta hommaa valilla, mutta ma oon kuulemma vahvin wwooffaaja tahan mennessa :D  Ja kiva vaan olla pihalla. Puutarha on tosi ihana ja kiva popsia kaikkea itse kasvatettua. Hommiini on myos kuulunut auttelua smoothiebaarissa (joka harmi kylla on nyt viikot kiinni syksylla) ja rawfood reseptien kokeilua!

Mun asumus ja toinen kissasiskosista, jotka taalla asustaa.

Vehnanorasta, siita mm.on tehty mehuja. Haha, ei ihan herkuimmasta paasta, mutta tekee niin hyvaa.

Ai niin ja se paras jai kertomatta! Taalla on SAUNA. Ja kunnollinen sellainen. Ei kylla puusauna, mutta mita pienista. Aika ihanaa oli paasta ekaa kertaa sitten marraskuun!

Taalla vietan nyt aikaa lauantaiseen saakka ja sitten varmaan suuntaan Wellingtoniin niin kun nama lahtee Balille. Wellingtonissa tapaan ensi viikolla vanhan ala-astekaverini Kaisan ja hanen siskonsa, jotka sattuvat sinne samaan aikaan, hauskaa. Sitten ehka etelasaarella toita etsimaan?