Viidakkoa ja lisaa myrskya

Oltiin eilen paivalla retkella Whakanewan luonnonpuistossa Mintun ja Caileanin kanssa. Siella on muutama kavelyreitti, pisin vei reippaan tunnin. Ilma oli hiukan sateinen, mutta ei (tassa vaiheessa) viela pahemmin kastuttu. Oli ihan viidakkoa koko paikka. Hirveasti harvinaisia lintuja...ei kylla bongattu yhtaan, ne oli hyvin piilossa, mutta aania kylla kuului vaikka minkamoisia.

Sitten vahan kuvia. Minttu ei ollut kuvauksellisella tuulella, niin hanesta ei tassa nyt ole todistusaineistoa.

Kun paastiin reitti loppuun alkoikin sataa ihan kunnolla. Onneksi ehdittiin juuri alta pois. Taalla on nyt siis ilmeisesti joku uusi sykloni meita ilahduttamassa, saa nahda kuinka kauan kestaa. Eilinen ilta oli aika hurja. Paasin toista kymmenen jalkeen ja vetta tuli siihen malliin, etta parissa sekunnissa kastui. Mun piti sitten ottaa naiden auto ja menna silla kotiin etten joudu uimaan...onnistuin pilkkopimeassa peruuttamaan heidan superjyrkan (ja mutkaisen) pihatien paahan, mutta sitten auto juuttuikin tulvaveteen ja ties minne...Juoksin sisalle pyytamaan apua ja matkalla onnistuin kadottamaan puhelimeni jonnekin tulvan alle, mista sita olikin sitten mahdotonta loytaa pimeassa. Lopulta pari miesta naiden kahvilalta tuli tyontaa auton takaisin tielle ja heittivat mut kotiin. Puolet puhelimesta jai jonnekin lammikoihin.

Kotiin paastessani olin kyydista huolimatta alusvaatteita myoten marka ja paasin ilokseni myos todistamaan miten meidan katto vuotaa aika monesta kohtaa (ja meillahan on toki kokolattiamatto, upea keksinto, sen kuivumista on hieno odotella!). Cailean ja Celso tulivat hiukan mun jalkeen ja kertoivat, etta olivat juuri ja juuri paasseet lahtemaan takaisin, kun pakettiauto oli ihan hukuksissa...vetta yli renkaiden. Kaikkialla oli aika tulvaista ja yhdessa kohtaa pikku maavyorykin tiella.

Aamulla sade oli lakannut, eika teilla enaa ole juuri vetta paitsi matalissa paikoissa lahella rantaa (ainakaan taalla meidan lahettyvilla, en tieda milta nayttaa toisella puolella saarta). Maata on kylla vyorynyt muutamissa kohden teille niin etta toista kaistaa ei voi kayttaa. Puhelimen akkukin loytyi sitten paivanvalossa, joten puhelinta tassa nyt kuivattelen, jos se vaikka heraisi henkiin. Edelleen on hirvea tuuli, mutta vuorotellen on synkkaa, myrskyisaa ja sateista ja valilla taas saattaa paistaa aurinko ihan taydelta teralta vartin, kunnes saa taas vaihtuu toiseen aaripaahan, etta enpa nyt osaa sanoa onko tama loppumassa vai ei. Saa taalla on aina yhta suuri arvoitus :D

P.S. En tieda sainko taman nyt kuulostamaan liian jannitavalta aidin hermoille, mutta ei siis hataa. Markaa taalla vaan on, mutta ei mitenkaan vaarallista.

Alpakoita!

Iloinen



Sara ja mina alpakoita katsomassa




Waiheken ainoat alpakat




Niin sopoja!


Niin kuten kuvat kertovat niin olimme tuossa toissapaivana toiden jalkeen katsomassa alpakoita!
En tieda olenko niita ennen nahnyt, mutta ihastuin niihin aivan suunnattomasti! Ne on jotenkin tosi sympaattisia otuksia, ja paljon jannempia kuin tavalliset lampaat :D Haluaisin joskus nahda niita uudestaankin. Todella upeat maisemat oli tuolla missa niita kavimme katsomassa, kylla kelpaa heidan meren ylla ruohoa mutustaa!


Ja elamasta muuten sen verran, etta tammikuu se vaan on nyt lopuillaan ja pian on 3kuukautta jo vietetty taalla reissussa! Melko nopeasti se aika kylla kiitaa. Enaa kolme viikkoa olen paattanyt tehda toita ja sitten taas matkustaa ja lomailla, alkaa jo hieman vasyttamaan nuo tyot ja kun taas valilla mut pistetaan tekemaan ihan vaan kaikkea mahdollista! Esimerkiksi nyt tassa pari paivaa olen vain tehnyt hiton tiskeja koska tilan omistaja paatti, etta pitaa parjata vahemmalla tyovoimalla. Siksi siis mut siirrettiin tarjoilemasta tekemaan tiskeja ja auttamaan keittiossa ja tekemaan kaikkea mahdollista ei niin mukavaa. Mutta eipahan tarvi kauan enaa siella olla, valilla tuntuu niin typeralta taalla painaa hiki hatussa se vahintaan 8h paivassa hommia kun saman rahan ja viela enemmankin saisi Suomessa paljon helmpommalla ja mukavemmin...Mutta ehka se tasta! Ei tosiaan enaa kauaa. Ja nyt on ollut kaksi vapaapaivaa mika on ollut oikein ihanaa, ollaan kayty uimassa ja elokuvissa ja tanaan vahan patikoitiin :)

Eipa tassa oikein muuta sitten, Keep on doing what you're doing fellows! Terveiset ja kuullaan taas! Cheers from kaukkis!

Sykloni!

Taalla on ehka noin viimeisen viikon ollut aika pilvista, tuulista ja sateista...ja koko ajan menee hurjempaan suuntaan. Jostain syklonista on ollut puhetta. Viimeiset kaksi paivaa satoi satoi ja satoi, koko ajan ihan taydella teholla. Taalla ei mitaan tihkusateita tunneta, se on kaikki tai ei mitaan. Nama talot taalla on vahan eri sarjaa kuin Suomessa, ei mitaan tuplaikkunoita sun muuta tarvita, joten sadeilmalla myos sisalla on tosi kosteaa. Vaikuttaa varmaan myos se, etta vaikka sataa ja on pilvista, on silti aika lammin. Lattiat tuntuu ihan marilta ja illalla, kun menee nukkumaan, on lakanatkin ihan kosteat, yok. (Ja turha haaveilla pesevansa pyykkia, koska ei mitaan mahiksia saada vaatteitaan kuivaksi.)

Ainakin tanaan ja eilen on sateen oheella myos tuullut. Ja voi etta miten kova tuuli. EIpa nyt sattunut kameraa, mutta aikamoista...etenkin taalla missa olen toissa on hurjaa, kun naiden talo on tosi korkean maen paalla. Nytkin noi parvekkeen ovet kolisee siihen malliin, etta kauankohan ne kestaa :D Meidan talo on tuolla alhaalla, niin siella ei ihan yhta hirmuinen meno ole, mutta kovaa metelia oikein pitaa tuo tuuli! Minttu on urheasti yrittanyt kayda uimassa, mutta eipa varsinaisesta uimisesta juuri mitaan tule tallaisella kelilla.

Tama on kylla hassua miten nopsakkaasti tama saa taalla vaihtuu, kun valilla aina saadaan noin 15 min aurinkohetkia, tuntuu kuin ei mitaan myrskya ois ollutkaan...aurinkoa taydelta teralta ja sit taas yhtakkia onkin hirmuinen myrakka ja vetta tulee kuin saavista! Etenkin pari ensimmaista paivaa oli aika ihanaa, kun valilla kunnolla satoi, on niin pitkaan ollut superkuuma. Vahan taukoa auringosta, niin sitten se taas on sitakin ihanampi. Ja taalla Waihekella tosiaan ollaan taysin riippuvaisia sadevedesta, silla suihkutellaan ja sita juodaan, joten sitakin parempi, etta sita nyt tulee aurinkopaivien vastapainoksi. Kaikilla taloilla on pihalla vesitankit ja parempi olla tarkkana ettei ihan tuhlaile vetta miten sattuu.

Celso nyt tosiaan muutti meidan kanssa tanne ja se oli tosi hyva juttu! Ma tykkaan hanesta kovasti, hirmuisen mukava ihminen. Meilla on aika samanlaiset tyoajat olleet niin oon sitten hanen kanssa viettanyt aikaa paljon toiden jalkeen, kun Minttu ja Cailean on yleensa myohempaan toissa. Eilen ma opettelin lautailemaan hanen longboardilla. Vahan viela tasapaino hakusessa, mutta meidan kotikatu on oikein oiva siihen puuhaan, musta tulee viela hyva. Olen myos harjoitellut jonglooraamista, kun sain joululahjaksi pallot. Osaan jo yhden tempun! Sitten, kun opin molemmat kunnolla, alan jongloorata longboardilla ja tienaan rahani silla taidolla...

Tutustuin tassa taannoin myos hirmuisen mielenkiintoiseen aika vanhaan maori-mieheen, Lloydiin. Oltiin hanen luona yksi ilta, Lloyd soitteli kitaraa ja Celso ja Cailean kaikenmoisia rytmisoittimia. Yritti ne muakin hiukan opettaa, mutta ei toi rytmi ole ihan niin verissa, mutta niin hyva ilta oli. Lloyd opetti mulle myos yhden maorilaulun ja teki varsinaisen ihmeen, kun sai mut laulamaan ihmisten kuullen. Koskakohan se olisi tapahtunut viimeeksi. Lupasin myos opettaa hanelle jonkun suomalaisen laulun. Tuutuutupakkarulla? :D Mulla on lahinna noi lastenlaulut muistissa...Hanelta oppii maorikulttuuriin liityvia juttuja, toiovttavasti tutustun paremmin. Lloyd useimmiten myos tervehtii tai sanoo nakemiin perinteiseen tyyliin: silmat kiinni otsat ja nenat vastakkain hetken aikaa. Tervehdysta kutsutaan Hongiksi.

Kirjastokortti tuli myos hankittua. Ne antoi mulle sellaisen, kun huijasin olevani taalla hiukan pidempaan kuin aionkaan olla. Se oli niin hyva! Ikavoin jo hostellin kirjahyllya, mihin kaikki jatti kirjoja, mutta nyt ei ole enaa hataa. Ja Cailean on hyva apu, kun aidinkieli on enkku, niin on aina joku selittamassa uudet sanat.

Eipa nyt tule muuta mieleen, heippahei!

elamaa ja yhteiseloa :)

Passage rockin ainoa suomalainen tarjoilija!










Todella iso perhonen, naita nakyy talla hetkella todella paljon puutarhassa. Ovat todella kauniita!









Erikoisia isoja "kumiruusuja" , joita kasvaa kukkapenkissa pihalla








Meidan puutarhaa



Heippa kaikille!




Mitaan erikoista ei sinansa ole tapahtunut, kunhan vaan tulin tanne teille kirjoittelemaan! Yhteisasuminen Miljan ja Caileanin kanssa on lahtenyt hyvin kayntiin, mita nyt pienta kahnausta on ollut kampan siivoamisesta: Selvisi, etta eritoten minulla ja Caileanilla on hyvin erilaiset kasitykset siisteydesta, ja siita sitten on hiukan sanailus syntynyt! Voin myontaa, etta tykkaan pitaa paikat siistina ja siksi valilla ottaa pannuun kun on tavaroita siella taalla sikin sokin. Talla hetkella on siis vain hyvaksyttava, etta asunto on mita on ja yrittaa olla stressaamatta siisteydesta..Vaikka helppoa se ei ole! Vaikeaa tasta tekeekin se, etta olen tottunut asumaan yksin ja elamaan kuten elan, tama matka on tuonut mulle paljon haasteita ja tama yhteisasuminen on varmasti yksi niista. Mutta eikohan se tasta, viikko ollaan nyt oltu omassa kodissa ja tanaan kotiimme saapuu uusi asukas (meillahan on edelleen yksi sanky vapaana Miljan ja Caileanin huoneessa), nimittain brasilialainen Celso! Han on oikein mukava mies, ollaan taalla tunnettu jo melko kauan aikaa ja nyt han tarvitsee kattoa paan paalle. Sehan ei haittaa, silla vuokra se vain sitten pienenee henkiloa kohden :) Celso on tyoskennellyt Miljan ja Caileanin kanssa viinipellolla ja talla hetkella tekee tiskarin hommia ravintolassa, hanella on vaimo jonka tapasimme uuten vuotena kun han oli kaymassa taalla. Vaimo asuu Australiassa, missa heilla on yhteinen koti. Celso on siita mukava, etta han on aina iloinen ja positiivinen.




Ja toista sen verran, etta nyt olen paassyt vihdoin tekemaan tarjoilijan hommia! Se on niin paljon mukavampaa kuin kuumassa keittiossa tyoskentely: saa keskustella asiakkaiden kanssa ja tehda heidat onnellisiksi hyvalla aterialla. Ja myos englannin taidot joutuvat yha enemman koetukselle kun joudun selittamaan usein ruokalistamme sisaltoa ja muita kaytannon asioita. Mutta erittain mukavaa on se, kun asiakkaat kysyvat mista olen kotoisin ja monet ovat hyvin ymmallaan ja kiinnostuneita siita, miten olen tanne paatynyt. Hauska on kuulla, kun jotkut osaavat sanan tai pari suomea tai jos asiakas on kaynyt Suomessa. Tasta ylospain siis tuskin ylenen tyohierarkiassa, mutta sepa ei haittaa kun olen jo kovin ylpea, etta olen paassyt tahan asti vaikka viela on paljon opittavaa.

Jeps eipas tassa muuta kuin terveiset kaikille rakkaille! Ja aitille: se kasvi ei kylla ole aloe vera, ainakaan minusta! Tassa aitille pari kukkakuvaa meidan puutarhasta kun halusit niita nahda :) voisin koittaa saada jostain sulle jonkun kasvin siemenia niin vois koittaa, etta miten ne kasvaa Suomessa vai kasvaako ollenkaan.

Onnea Aliisa!

Tata harjoiteltiin hartaudella, onnea!

Ja terkut meresta:

Osoitteen muutos

Me saatiin asunto taalta Waihekelta. Nyt asustetaan Oneroassa, ihan taman suurimman kylan kupeessa siis. Mulla on nyt kavelymatka toihin, mutta Mintulla ja Caileanilla on kylla Passage Rockille matkaa aikamoisesti...onneksi Caileanilla on auto.

Hauskasti tama asunto bongattiin: Minttu tapasi yleisessa suihkussa alastoman miehen, joka sattui olemaan kiinteistovalittaja ja niinpa onni potkaisi :D Kaksi makuuhuonetta, minikeittionurkkaus, olkkari ja kylppari. Sankypaikkoja olisi oikeastaan viisi, mutta ollaan nyt toistaiseksi kolmestaan ja katsotaan jatkoa sitten myohemmin. Halpa vuokra - maksaa saman verran per henkilo kuin nukkua teltassa hostellin vieressa.

Ma en ole ihan viela paattanyt oliko tama asunto musta superhyva juttu vai ei. Ma tykkasin hostellista, tapasi uusia ihmisia ja kaikki vanhemmat kamut oli siella ja aina oli seuraa ja tekemista esim. toiden jalkeen. Nyt ollaan sitten vaan me kolme, mutta katsotaan millaista tama on, koska lahden kiljuen karkuun! ;) Minttu on tosi innoissaan, kun sai omaa rauhaa, ma en sita juuri kaivannut.

Niin ja meidan uusi osoite on siis 6 Nikau Road, Oneroa, Waiheke Island,  Auckland 1081.

Video kertokoon enemman...

Toita toita

Tassa muutama kuva myos mun toista viinitilan ravintolassa :)





Tyopaivan jalkeen maistuu olut!



Hyva tyokaverini italialainen Sara, joka on assien kannattaja...!



Ravintola Passage rockissa



Meikalainen tiskien aarella, nykyaan oon paassy jo keittion puolelle tekemaan salaatteja!

2011!

Onnellista uuttavuotta! Meilla oli ihana vuodenvaihde. Planit nimisessa ekokahvilassa (tai sen pihalla) jarjestettiin aattona juhlat. Siella oli pari bandia ja ihan superkiva tunnelma. Mun mielesta tuo kahvila on muutenkin niin ihana paikka, etta olin jo valmiiksi aivan innoissaan, etta ollaan menossa sinne ja eipa tarvinnut pettya. Siella oli kaikki meidan tutut hostellilta ja tosi paljon paikallisia. Monilla oli lapsiakin mukana ja tunnelma oli tosi rento ja iloinen.

Eka bandi ei ihan meidan sydanta vienyt, mutta toinen oli sellainen argentiinalainen kokoonpano, joka ollaan nahty kerran aiemminkin. Heidan soitto saa mut aina hyvalle mielelle :) Seuraavana paivana mentiin molemmat yhdeksaan toihin ja illalla kylla vasytti, mutta mun kohdalla ainakin oli kylla kivoin uusivuosi meismuistiin!

 Minttu, Aline, Lea, Elizabeth ja Cailean

 Eras herra pisti pystyyn tulishown.

 Naista ma tykkaan!

Ja viela pari videota, erityisesti Pasin iloksi ;)