Odotellaan

Kurjat matalapainerintamat valtasi Fijin väylän (oi kyllä, Johannan näppäimistöstä löytyy Ö ja Ä!) ja nyt vaan odotellaan...sääennusteet vaihtuu koko ajan ja meidän suunniteltu lähtöpäivä niiden mukana. Tämän hetkinen idea olisi ensi tiistai. Eipä tässä kiire ole, joten turha sinne lähtea keinumaan (ja voimaan pahoin) hulluihin aaltoihin 35 solmun tuulessa (plus ne kunnon puuskat!). Jussi mietti, jos onnistuttaisiin se rintama kiertämään, mutta se on kyllä just niin siinä keskellä, että parasta vaan odottaa hiukan otollisempaa hetkeä.

 

Waiheke ei onneksi ole kurjempi paikka odotella ja viettää aikaansa. Hiukan sateista on ollut, mutta sää kylla vaihtelee tyypilliseen tapaan niin hetkessä, että useimpiin päiviin mahtuu myos paistetta. Ja on niitä super aurinkoisia päiviäkin nähty.

 Nyt on ainakin hyvin aikaa rauhassa valmistautua ja laittaa kaikki kuntoon. Olen nyt siis asustanut Jussin ja Johannan luona. Muutaman päivan viettänyt Otson, Elmon ja Oonan kanssa, jotka perjantaina lopetti koulun ja siirtyi kotikouluun purjehduksen ajaksi. Ollaan vietetty aikaa kirjastossa ja erityisesti biitsillä. Ihan paras paikka kaikille peleille! Eilen, kun oltiin siellä pelaamassa pesista, ohi käveli vanha mies, joka jäi ihmeissään katselemaan ja tuli hetken päästä kysymääm multa kummissaan että "Mitä kieltä sä oikein puhut?". Sanoin, että suomeä ja hän kummasteli, että "kun nuo lapset koko ajan vastaa sulle englanniksi...ymmärtääko ne mitä sä sanot niille". Haha, en edes ajatellut kuinka kummalta varmaan kuulostaa. Lapset, kun on alkaneet vaihtaa keskenääm kielen enkkuun, kun sitä täällä ympärillä kuitenkin koko ajan on, mutta mä puhun heille kuitenkin ainoastaan suomeksi.

Hyppyreiden viimeistelyä.

"Valmiit, paikoillanne...!"

Ja upea puumajakin saatiin aikaiseksi takapihalle.

Löysin saarelta myös Celson (se brasilialainen, jonka kanssa matkustelin ja joka asui samassa talossakin pitkään). Hänen piti olla jo aikoja sitten takaisin Australiassa, jossa hänellä on siis vaimo... mutta mutta...peri Celsomaiseen tapaansa hän oli palauttanut viisumipaperinsa liian myöhään ja päätynyt tilanteeseen, että ei voi mennä takaisin Australiaan, vaikka on siellä naimisissa, hah :D (tai no ei varmaan ainkaan hänen vaimoaan kauheasti naurata...) Oli hän onneksi onnistunut saamaan sentään viisumin tänne, ettei tarvinnut Brasiliaan asti lähteä...hänkin siis alunperin päätyi tänne, kun oli lomalla Brasiliassa moikkaamassa perhettään ja matkalla Australiaan hän päätti pysähtyä täällä moikkaamassa kaveria...tykkäsi vähän liikaakin ja jäi "vähän" pidemmäksi aikaa...on nyt ollut täällä siis joulukuusta asti.

Mutta hauskasti tänne kyllä ajautuu kaikki takaisin, jotka tähän kerran on ihastuneet. Muille nämä nimet ei nyt mitään sano, mutta Minttu täällä on nyt esimerkiksi Dan taas kokkailemassa Charliesissa. Ja toki Guy ei lähde kulumallakaan. Jelka tulee pian takaisin, Ondrej elokuussa ja Fede myöhemmin.

Paljon olen aikaa viettanyt myös tytön kanssa, joka asui meidän yläkerrassa, silloin kun meillä oli täällä se talo. Marie asuu myös tässä Oneroassa ihan Jussin ja Johannan lähellä, niin ollaan paljon nähty ja oon tutustunut häneen paremmin. Hän on siis ihan Waihekelta kotoisin, suunnittelee juuri suurta maailanympäri matkaa...olen kovasti promonnut Suomea ;)

 Herkkuja hellepäivia teidän kesään. Tanssikaa jotain sadetansseja tai loitsikaa jotain tuuliloitsuja, että me päästään merelle!