Joulujuhlat

Jouluaatto valkeni rankkasateessa. Syotiin aamupalaa ja Anne ja Kleng lauloi
synttarilaulun. Sain lahjankin - tosi hienon lavalavan, Anne oli ollut maissa
kaymassa vaihtokauppaa. Kerailtiin sadevetta tankkeihin ja odoteltiin sateen
laantumista, etta paastaan maihin. Sita olisi saanutkin kylla odotella ja hetken
paasta luovutettiin ja hypattiin kumiveneeseen. Ensimmaiseksi suunnattiin tyttojen
luo, jotka olivat pyytaneet meita tulemaan, kun halusivat juhlia synttareita.
Paastiin kookoslehtikaton alle kuivattelemaan, saatiin kukkaseppeleet paahan ja
synttarilaulut raikasi englanniksi, norjaksi ja suomeksi. Naiset olivat
valmistaneet meille myos paikallista ruokaa - jota vahan jannityksella odotin. Se
oli kuitenkin ihan parhaimmasta paasta - keitettya taroa (vahan perunamaista
ehka?) kookoskermalla. Perinteiseen tyyliin kaikki halusi, etta vaan me syodaan,
eivatka olisi itse ottaneet mitaan, mutta yhta perinteisesti ruokaa oli taas
valmistettu ehka kahdeksan kertaa niin paljon, kun me ikina onnistuttaisiin
popsimaan. Lopulta jakamisyritykseni menivat lapi ja ainakin lapset tuli hakemaan
taro-palasensa. Me oltiin myos tehty "synttarikakkua" joka meni hyvin kaupaksi ja
kaikki innoikkana popsi sen lehtilautasilta. Ihan superihana synattaritunnelma.

Ekoista synttarijuhlista jatkettiin matkaa Markuksen luo, jo ensimmaisena paivana
ilmoitti, etta synttareita juhlitaan sitten hanen luonaan. Taman jalkeen han joka
paiva palasi raportoimaan tilanteesta ja 23.paivan iltana han viela saapui
kertomaan, etta nyt han tuli vahvistamaan, etta synttarijuhlat ovat huomenna ja
etta hanen vaimonsa on valmistanut paikallista ruokaa ja toiset ovat juuri
kanooteillaan hakemassa polttopuita viereisesta saaresta synttareita varten. Olen
kylla niin otettu, miten kaikki haluaa nahda vaivaa ja ovat aivan innoissaan
jarjestamassa ja onnittelemassa. Taalla helposti tuntee olonsa tervetulleeksi.
Mutta siis matkalla Markukselle pysahdyttiin viela yhden opettajan talolla. Han
halusi esitella, miten he valmistavat yhta jouluherkkuaan. Ruoka tehdaan
breadfruitista, sita liotellaan ja keitellaan ja siiviloidaan ja leivotaan ja
vaiks mita, mutta kiinnostavinta oli, etta taman jalkeen se kiedotaan
lehtikaareisiin ja haudataan maahan. Haudataan maahan kahdeksi vuodeksi. Eli tana
jouluna herkutellaan breadfruitia vm-09, nam! Erityisen savayksen teki kirkkaan
pinkki vari, kun breadfruitmassa oli varjatty elintarvikevareilla.

Markuksen luo kun paastiin kajahti taas Happy Birthday ilmoille ja lisaa kukkasia
paahan. Markus itse ei viela ollut kotona, mutta koko hanen perheensa vaimo,
lapset ja vaimon aiti ja siskot toivottivat meidat tervetulleiksi, onnittelivat ja
olivat laittaneet ruokaa. Tatakaan ei kylla Suomessa ikina sattuisi: kutsu omille
synttareille jonkun luo, jonka olet tavannut kerran ja kun saavut, on paikalla
vaan ihmisia, joita et ole ikina edes nahnyt, mutta jotka juhlistavat sinua kuin
olisit osa perhetta. Taalla maisteltiin taroa vahan eri muodossa, kalaa,
keittobanaaneita ja uutta suosikkiani kookosoljyssa paistettua breadfruitia.
Markus kertoi kiivenneensa sen puusta aamulla rankkasateessa. Se breadfruit oli
eka maistamani paikallinen ruokalaji, joka on tosissaan hyvaa. Taro ja
keittobanaanit on yleensa joko ihan ok, koska eivat maistu oikein miltaan tai
vahan silla rajalla, etta tuleeko paha olo vai ei. En tieda ollaanko taalla
Ifalikilla parempia kokkeja kuin muualla vai olenko alkanut tottua, koska taalla
myos nama taro- ja banaanisetit on olleet tosi jees. Markuksen luona viihdyttiin
varmaan pari tuntia, Liva ja Markuksen samanikainen poika innoissaan paineli
kissanpoikasen ja tipujen perassa (yksi melkein kuoli kasittelyssa, mutta elpyi).

Illalla juhlittiin jouluaattoa veneella. Meidan jouluillallinen koostui Klengin
nappaamasta tonnikalasta ja perunoista. Synttarikakkua jalkkariksi ja sitten
olikin jannittava pakettien avaamisvuoro. Liva oli aivan innoissaan, mutta ei
niinkaan siita etta itse saisi paketteja, vaan han oli aluksi vahvasti sita
mielta, etta ne on kaikki mulle, koska mulla on synttarit. Taalla ei noiden
lahjojen takia olla kauheasti stressattu. Taman perinteen voisi omaksua kotonakin:
lahjat pakettiin pari tuntia ennen avaamista (paperia kun ei oikein ole niin
huivit ym. kay myos hyvin) ja ainoastaan jotain mita voit loytaa omasta talostasi
tai viereisesta metsasta :D Juuri semmoisia lahjoja meidan paketeista paljastui.
Kleng sai Annelta taman tekeman maalauksen, mina puudelfiinin, joka saatiin
Solomoneilta, Anne lavalavan, Liva hammasharjan ja kirjan ja Edgarista en edes
muista. Mun antamat "lahjat" oli kortti jokaiselle. Liva sai esimerkiksi
kissakortin, josta oli aivan liekeissa.

Taalla juhlitaan joulua joulupaivana: ensin kirkko ja sitten muuta ohjelmaa. Me
suunnattiin ennen kirkkoa taas niiden naisten luo, jotka jarjesti synttaritkin. He
olivat luvanneet auttaa meita valmistautumaan kirkkoon. Saatiin uudet lavalavat ja
kukkaseppeleet paahan. (Se on ihmeellista miten he jakelee niita lavalavoja pois
tuosta vain tai vaihtaa pakettii kahvia...siihen menee ainakin kaksi viikkoa kun
sellaisen tekee. Mutta todella suuresti arvostan, kun he haluaa meille sellaiset
antaa.) Kirkosta pidin enemman kuin muissa paikoissa. Taalla laulettiin paljon!
Monesti kay aika puuduttavaksi istua ja kuunnella kielta, josta ei ymmarra kuin
viisi sanaa. Tosi hienoa katseltavaa myos, miten kaikki oli pukeutuneet
kaikenvarisiin lavalavoihin, upeita kukkaseppeleita, joillain esiintyjilla oli
palmunlehdista tehty hame tai koristeita ja monet olivat maalanneet itseaan,
useimmiten keltaisella.

Kirkon jalkeen kaikki asettui pihamaalle omien sukulaistensa kanssa (miten sekin
erotellaan kun kaikki on sukua) syomaan ja odottelemaan ohjelman alkamista. Koko
kyla oli yhdessa koonnut meille korillisen ruokaa: breadfruitia, taroa, banaania
ja kalaa. Ensimmainen ohjelmanumero oli lahjojen jako. Heilla oli sellainen
systeemi, etta jokainen hankkii yhden lahjan (ja tietaa kenelle se on), lahjat on
koottu yhteen paikkaan ja sitten ne jaetaan saajille. Keskella olikin iso kasa
lehdista punottuja koreja, joihin lahes kaikki olivat lahjansa pakanneet.
Puolivalissa kajahti "Merry Christmas to yacht boat La Familia!". Me ei tiedetty
olevamme mukana, mutta saatiin pussi sitruunoita ja metrin pituinen papu ja
kortissa luki "from Osama, where you first tried fried breadfruit". Sehan oli siis
Markukselta, joka partoineen ehka muistuttaa kaukaisesti Osamaa :D

Ruoan ja lahjojen jalkeen Anne lahti veneelle lapsien kanssa nukkumaan, mutta ma
ja Kleng jaatiin juhliin. Seuraavaksi ohjelmassa oli tanssia. Ekana esiintyi
koululaiset ja sitten myos vanhemmat tanssijat. Ihan huisin hienoa! Kaikilla oli
aivan upeat asusteet, maalaukset ja monet oli tosi taitavia esiintyjia. Koko
iltapaiva vietettiin kirkolla katsoen esityksia tai vain jutellen. Yksi mies,
Dominique, jolle kerroin opiskelleeni pari vuotta opettajaksi, alkoi jarjestaa
mulle tapaamista saaren opettajien kanssa. Han oli itse hirvean huolissaan
lapsista ja koulusysteemista, koska siina oli hanen mielestaan niin paljon huonoa
(meidan mielipiteet itse asiassa kohtasi aika taysin). Juttelin hanen kanssa
pitkaan ja han otti todella asiakseen jarjestaa mut tapaamaan muita opettajia,
etta voin "antaa neuvoja". Loppua kohti alkoi kuulostaa jo silta, etta Dominique
odottaa mun suunnilleen uudistavan koko koulusysteemin. Vahan oli odotukset
korkealla, taitaa tulla janna tapaaminen. Han myos hyvin pitkaan puhui sen
puolesta, miten kovasti he tarvitsisivat minua, etta jos voitaisiin jaada
pidemmaksi aikaa ja toki olisi hirvean hyva, jos ma tulisin pian takaisin.Ma oon
kylla monesti miettinyt, etta tallaisessa paikassa olisi hauska viettaa aikaa
pidempaan, etta paasisi oikeasti sisalle siihen ajatusmaailmaan. Nain nopeasti se
ei onnistu. Oon myos aika vakuuttunut, etta jos tama olisi vasta mun alkumatka,
enka olisi ollut poissa niin kauaa, niin olisin varmaan jaanyt Kapingalle tai
tanne :D Nyt ei kylla viitsi, alkaa pelatko. Sellaista joulua meilla,
hyvaa joulua teille, katsotaan koska lahdetaan vai jaadaanko kenties uudeksi
vuodeksi...