Viimeiset kaksi paivaa on leikin nimi ollut "Yksinhuoltajaäiti Tyynellämerellä".
Anne ja Kleng onnistui saamaan jonkun hillittoman viruksen ja molemmat makaa
kuumeessa ja ihan voimattomina sangyn pohjalla. Ja Milja pitaa huolta kaikesta.
Yllattavan hyvin tama on sujunut, vaikka aika paljon puuhaa naiden lasten kanssa.
Tanaan tehtiin ensin Edgarin kanssa retki kylaan, kun Liva oli nukkumassa.
Kaikki lapset (ja vahan vanhemmatkin) ryntaa aina laiturille vastaan, kun nakee,
etta ollaan tulossa. Pari tuntia palloiltiin ympari kylaa - tai lahinna kylla
istuskeltiin varjossa, juotiin kookoksia ja ihasteltiin kanoja ja kissoja. Omat
pikku ilonsa takaisintulomatkaan toi se, etta ollaan ankkurissa kaukana rannasta
ja kumiveneen moottori ei ole ihan sita luotettavinta kastia. Vahan rannasta
lahdon jalkeen se lopettikin toimintansa ja siinapa sitten soudeltiin ja
lauleskeltiin kanoottilaulua. Onneksi sattui pyyhe mukaan niin katkin Edgarin sen
alle, kun aurinko on taalla ihan hirmu voimakas.
Se oli itseasiassa ihan yllatys miten suuren eron auringon voimakkuudessa huomaa
vaikka Solomoneihin verrattuna, vaikka ei nyt niin pitkaa matkaa tultu. Mutta kai
se, etta ollaan ihan paivantasaajan tuntumassa, vaikuttaa kovin. Viela viiden
aikaan iltapaivalla (eli noin tunti - pari ennen auringonlaskua) tuntuu kuin olisi
keskipaivan kuumin hetki. Aurinko on vaan koko paivan niin korkealla ja niin
vahva, ettei missaan vaiheessa tunnu tulevan sellaista hetkea etta aurinko ei
oikeasti tunnu polttavalta.
Iltapaivalla mentiin Livan kanssa viela uimaan. Loydettiin hyva paikka, missa oli
puu ihan rannan tuntumassa, niin saatiin uida varjossa. Muuten paiva menikin
keksien hyvia: "miten laitan ruokaa ja vahdin samalla ettei kumpikaan mene yli
laidan" -setteja, mutta hirvean hyvin tama yksinhuoltajuus veneessa kylla sujuu.
Anne ja Kleng on ihan tuskissaan, kun eivat pysty tekemaan oikein mitaan, mutta ei
tama ole ollut yhtaan niin vaikeaa kuin luulisi. Toivotaan vaan, etta ma saastyn
taltakin taudilta, muuten taalla koittaa vahan ankeat ajat.
Yksi jannityksen hetki on myos huomenna, kun tanne saapuu kylalaisten kertoman
mukaan "patrol boat" (tuomaan jotain aanestyslipukkeita). Me ei olla siis viela
virallisesti tehty check-inia Micronesiaan. Meilla on kylla cruising-permit, mutta
ekana maahan tullessa olisi pitanyt menna suoraan yhdelle isommista saarista
hoitamaan virallisuudet. Kapingalle saapuessamme kylan paallikko kehottikin, etta
meidan kannattaa lahtea sunnuntaina, ettei saada hankaluuksia. Nyt ei kylla olla
mihinkaan lahdossa talla miehistolla, joten katsotaan miten kay. Semmoinen
kansainvalinen laki on kylla kuulemma olemassa, etta kapteeni voi paattaa olla
jatkamatta matkaa/pysahtya tms. jos ei katso alusta/meihistoa merikelpoiseksi ja
se on taalla tilanne. Taitaa kylla olla niin, etta siina tapauksessa ei myoskaan
saataisi ehka menna maihin vaan lepailla vain veneessa...? Mutta huomenna nahdaan,
voi olla ettei niita edes kiinnosta kysella moisten lupien peraan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti