Mikronesia

Kaksi viimeista paivaa merella sujui hienosti. Tuuli kaantyi myotaisemmaksi, mika
vaikutti suoraan myos mielialaan, kun rymistely loppui. Eilen koitti suuri hetki,
kun ylitettiin paivantasaaja. Takaisin pohjoisella pallonpuoliskolla! Ylityksen
hetkella vierailemaan tuli kuningas Neptun - Kleg oli vetanyt paalleen oranssit
kelluntahaalarit, maalannut omansa ja Edgarin naaman, ja Edgar kurkisteli
kaula-aukosta. Asiaankuuluvasti kaikkialle sotkettiin vaahtoa meresta...joka
haiskahti vahvasti partavaahdolle. Liva pelastyi ihan hulluna ja itki vaan: "Pappa
ikke leka mer..." :D

Mulla oli koko matkan ajan yovahti kahdesta aamuun. Kiva aika, kun nakee aina
auringonnousun. Tanaan aamulla auringon nousun aikaan oli myos maata nakyvissa -
Kapingamarangi! Oltiin jouduttu hidastelemaan koko yo ettei tulla perille pimean
aikaan, mutta heti auringonnousun jalkeen oltiin sopivasti perilla. Mun
ensimmainen atolli. Atolli meinaa siis paikkaa, jossa riutta muodostaa ympyran ja
sisalla jaa rauhallinen laguuni. Riutalla on myos joissain kohdissa pienia tai
suurempia saaria. Tosi hassun nakoista, kun aamulla Kapingamarangi haamotti edessa
- pienia palmujen peittamia saaria puolikaaressa keskella aavaa merta. Atollien
sisaantuloissa saa olla aika tarkkana, silla ne on aika kapeita vaylia, joissa on
kova virtaus. Tama sisaantulo oli aika helppo, mutta joihinkin paikkoihin ei ole
mahdollista edes menna sisaan kuin tiettyyn aikaan vuorovedesta.

Perille paastya vasymys meinasi ottaa yliotteen, kun viimein sai antaa periksi ja
olla vasynyt. Paatettii kuitenkin ensin siivota vene kuntoon. Paatti vaatii aina
pidemman purjehduksen jalkeen hieman jarjestelya, kun purjehduksella yrittaa
minimoida sisalla olo ajan ja muutenkin ylimaaraisen saatamisen. Aaltoja vasten
hakkaamisen takia oli myos aika paljon markia kamoja, jotka piti saada ulos
kuivumaan. Parin tunnin siivousurakan jalkeen uni todella maistui ja sen jalkeen
paastiin uusin voimin kurkistamaan kylaa ja saatiin jalat tukevalle maalle. Aivan
huisin kaunis paikka voin vaan sanoa. Vesi on ihan superkirkasta, 25 metrin
kohdallakin nain viela pohjaan. Ja kaikkialla riutan ulkopuolella on vaan merta ja
merta ja merta. Kiehtovaa, miten tallainen paikka on taalla keskella ei mitaan,
niin kaukana kaikesta muusta. Kylassa asuu noin 300 ihmista, viihtyisa paikka.
Yllattavan paljon taalla naytti olevan kaikkea "tavaraa": moottorisahoja, pyoran
nain, veneita moottorilla...verrattuna siis esim. Vanuatuun...ja kun miettii miten
vaikea taalta on paasta mihinkaan tai saada tanne mitaan. Paallikko sanoi, etta
kerran tai kaksi vuodessa tanne tulee laiva, jolla paasee muualle ja noin kerran
kuukaudessa toinen laiva tulee hakemaan taalla tuotetun kopran. Cruising-veneita
taalla on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana 37 (joista nelja norjalaisia,
haha, hiukan yliedustettu!).

Nyt voidaan myos juhlia, etta ei olla enaa malaria-alueella! Melkein uskon, etta
selvittiin ilman sita tautia, jihuu! Kuumuus sen sijaan vain pahenee, vaikka koko
ajan ajattelee ettei se tasta kauheesti voi enaa nousta. Nyt ollaan niin
paivantasaajan tuntumassa, etta aurinko on ihan supervoimakas, huh. Jeo jep,
mutta nyt nukkumaan univelat ja huomenna katsellaan lisaa Kapingamarangin ihmeita!