torstai 31. maaliskuuta 2011

Kuulumisia

Eipa ole tullut kirjoiteltua, kun olen vain odottanut tekevani jotain paatoksia joista kirjoittaa. Paatoksia ei ole edelleenkaan juuri syntynyt, mutta jos nyt kuitenkin kuulumisia. Kuvituksena menneiden viikkojen (?) kuvia ettei tylsaksi kay. Edelleen siis taalla Aucklandin kupeessa Waihekella. Vaikea lahtea, mutta lupasin  itselleni, etta enaa ensi viikon taalla olen. Sitten johonkin muualle.


 
 Kaytiin hyppimassa kallioilta nouseveden aikaan. 
Rohkeus riitti vain kymppiin, 18 metria jai viela odottelemaan ensi kertaa.

Olen siis edelleen asustellut vuokrakampassa skottipoikien Caileanin ja Davidin, hetken aikaa taas Mintun (han lahti eilen!) ja brasilialaisen Celson kanssa. Tanaan meidan taytyy muuttaa asunnosta pois. Kaikki meni kylla taas niin kohdilleen....eilen illalla en oikein viela tiennyt mihin sitten muuttaisin. Lahdettiin poikien kanssa yhden kaverin laksiaisjuhliin ja saatiinkin sitten Davidin kanssa uusi koti sielta, kun he tarvitsi uusia kamppiksia. Ja voi etta mika talo! Taytyypa ottaa kuvia. Se on yhdella viinitarhalla, paikka jossa jarjestetaan haita ja muita juhlia. Nayttaa lahinna palatsilta...aikamoinen tasonnosto viime kamppaan nahden.

 Grillailtiin kalaa biitsilla Celson ja Caileanin kanssa.

 Kuu.

Viikko siis viela taalla ja sitten alustava idea on lahtea kohti pohjoista. On kylla niin haikeaa lahtea, vaikka toisaalta on jo innoissaan uusista jutuista. Haluan nahda tata pohjoissaarta hiukan ja sitten olisi suunnitelmana, ellen jotain kivempaa keksi, suunnata etelasaarella talveksi (ehka toukokuun lopussa tms. saa nahda). Hainkin jo jotain tyota Mt.Huttilta ja muilta laskettelupaikoilta. Oisi aika huisia paasta asustelemaan jonkun laskettelukeskuksen kylkeen talveksi!

Talven vietto etelasaarella ei vaan ole mikaan kauhean harvinainen suunnitelma, vaan suunnilleen jokainen, jonka kanssa olen jutellut, on suuntaamassa Queenstowniin talveksi. Siina on juuri ymparilla isoja laskettelumestoja. Ma toivon, etta paadyn johonkin pienempaan paikkaan, enka Queenstownin pyoritykseen. Se ei ole paikkana iso, mutta talvella siella ei kylla ole muita kuin reppureissaajia ja lasketteluturisteja. Toisaalta kylla houkuttaa, olisi varmasti superhauska talvikausi, ja valmiiksi hirveesti tuttuja (mista en kylla ole varma, onko se hyva asia...?)

 Tahan asti parhaat maisemat kampaajalta. Tuttu tytto Amanda leikkasi mun hiuksia. 

  
Otsis teki paluun. Oon ihan blondi tasta auringosta, hassua!

 Nyt, kun on tajunnut pian lahtevansa ja syksyn saapuvan on yrittanyt ottaa viimeiset ilot irti tasta biitsielamasta. Rantaelamaa ja uimista ja muuta tulee niin ikava talvella! Nama rannat sopii vaan joka tilanteeseen ja ovat ihan parhaita paikkoja viettaa aikaansa: siella voi liikkua, lukea, nukkua, tavata kaverit tai mita vaan.






Toissa olen edelleen samassa perheessa. Millien kanssa vietan paivani, useimmiten biitsilla tai leikkikentalla, on kylla kiva tyo. Ei ikina aamuisin tunnu silta, ettei haluisi lahtea toihin. Vahan kuitenkin innostus laantunut ja kaipaa jo jotain muutosta. Tulee kylla ikava tyttoa, han on niin suloinen! (Pitkaisena projektina ollut opettaa Tuiki tuiki tahtonen suomeksi...ei ihan viela onnaa. Melodia tulee jo, mutta kylla sanat enemman silta englanninkieliselta versoilta kuulostaa...:D)


 Ollaan kayty torstaisin playgroupissa. Varmaan niin kuin avoin paivakoti?

Hiukan lahtemista helpottaa, etta taalta nyt ylipaataan alkaa kaikki pikku hiljaa liueta, kun kesa on lopuillaan. Laksiaisjuhlia onkin sitten riittanyt. Eilen oli sveitsilaisen Bennin laksiaiset. Han sattumalta lentaa Mintun kanssa samana paivana Melbourneen ja lupasin Mintulle yosijan kaverinsa luota :) Mulla on ihan huonoja kuvia Mintun laksiaisista, joten niista ei juuri iloa, mutta tassa pari eilista otosta ja muutama ihminen joiden kanssa on tullut  vietettya aikaa taalla.

Nina, David ja joku jonka nimea en muista.

Guy englannista ja Jelka, saksalainen tytto.
 
 Paikalliset tytot Alexa ja Marie, jotka asuvat meidan ylakerrassa, seka englantilainen Lizzie.

Itse en omassa kamerassani juuri esiinny, mutta tama nyt loytyi. Hyvissa voimissa, onnellisena, hengissa ollaan :) Heippahei!

3 kommenttia:

  1. Hyva Milja ja onnea nyt sitte minne ikina paatatkin Waihekelta lahtea! Varmasti tulee ikava sita paikkaa ja Millieta ja ihmisia, mutta aina sinne voi palata takaisin jos haluaa :) Mulla on ainakin ihan kauhea ikava jo nyt, tuntui tosi oudolta lahtea pois ja yhtakkia olen jo toisessa maassa...en oo varmaan vielakaan tajunnut, etta olen Australiassa enka enaa tutussa ja turvallisessa Uudessa-Seelannissa. Mutta onneksi taalla on Beni, jonka kanssa voidaan yhdessa ikavoida ja muistella Waiheke-aikoja! Se helpottaa jo kovasti :)

    VastaaPoista
  2. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista