Viidakkoa ja lisaa myrskya

Oltiin eilen paivalla retkella Whakanewan luonnonpuistossa Mintun ja Caileanin kanssa. Siella on muutama kavelyreitti, pisin vei reippaan tunnin. Ilma oli hiukan sateinen, mutta ei (tassa vaiheessa) viela pahemmin kastuttu. Oli ihan viidakkoa koko paikka. Hirveasti harvinaisia lintuja...ei kylla bongattu yhtaan, ne oli hyvin piilossa, mutta aania kylla kuului vaikka minkamoisia.

Sitten vahan kuvia. Minttu ei ollut kuvauksellisella tuulella, niin hanesta ei tassa nyt ole todistusaineistoa.

Kun paastiin reitti loppuun alkoikin sataa ihan kunnolla. Onneksi ehdittiin juuri alta pois. Taalla on nyt siis ilmeisesti joku uusi sykloni meita ilahduttamassa, saa nahda kuinka kauan kestaa. Eilinen ilta oli aika hurja. Paasin toista kymmenen jalkeen ja vetta tuli siihen malliin, etta parissa sekunnissa kastui. Mun piti sitten ottaa naiden auto ja menna silla kotiin etten joudu uimaan...onnistuin pilkkopimeassa peruuttamaan heidan superjyrkan (ja mutkaisen) pihatien paahan, mutta sitten auto juuttuikin tulvaveteen ja ties minne...Juoksin sisalle pyytamaan apua ja matkalla onnistuin kadottamaan puhelimeni jonnekin tulvan alle, mista sita olikin sitten mahdotonta loytaa pimeassa. Lopulta pari miesta naiden kahvilalta tuli tyontaa auton takaisin tielle ja heittivat mut kotiin. Puolet puhelimesta jai jonnekin lammikoihin.

Kotiin paastessani olin kyydista huolimatta alusvaatteita myoten marka ja paasin ilokseni myos todistamaan miten meidan katto vuotaa aika monesta kohtaa (ja meillahan on toki kokolattiamatto, upea keksinto, sen kuivumista on hieno odotella!). Cailean ja Celso tulivat hiukan mun jalkeen ja kertoivat, etta olivat juuri ja juuri paasseet lahtemaan takaisin, kun pakettiauto oli ihan hukuksissa...vetta yli renkaiden. Kaikkialla oli aika tulvaista ja yhdessa kohtaa pikku maavyorykin tiella.

Aamulla sade oli lakannut, eika teilla enaa ole juuri vetta paitsi matalissa paikoissa lahella rantaa (ainakaan taalla meidan lahettyvilla, en tieda milta nayttaa toisella puolella saarta). Maata on kylla vyorynyt muutamissa kohden teille niin etta toista kaistaa ei voi kayttaa. Puhelimen akkukin loytyi sitten paivanvalossa, joten puhelinta tassa nyt kuivattelen, jos se vaikka heraisi henkiin. Edelleen on hirvea tuuli, mutta vuorotellen on synkkaa, myrskyisaa ja sateista ja valilla taas saattaa paistaa aurinko ihan taydelta teralta vartin, kunnes saa taas vaihtuu toiseen aaripaahan, etta enpa nyt osaa sanoa onko tama loppumassa vai ei. Saa taalla on aina yhta suuri arvoitus :D

P.S. En tieda sainko taman nyt kuulostamaan liian jannitavalta aidin hermoille, mutta ei siis hataa. Markaa taalla vaan on, mutta ei mitenkaan vaarallista.