Ifalikilla edelleen. Nyt ollaan sentaan paatetty lahtopaiva. Keskiviikkona taalla
on taas jotkut juhlallisuudet, joihin viela jaadaan, mutta torstaiaamuna nousee
ankkuri. Siita tulee surullista. Lahteminen oisi ihan jees, jos voisi vaan suoraan
hypata Palaulle, mutta kun ensin pitaisi taistella kuusi paivaa keikkumista.
Taalla on ollut hirmuisesti harjoittelua keksiviikkoa varten. Tytot halusi mut
mukaan tanssijuttuunsa ja siinahan sita onkin sitten harjoittelemista. Ihan hullun
monta erilaista tanssia ja erityisen haastavaksi sen tekee se, etta monet niista
on seka melodialtaan, etta liikkeiltaan tosi samankaltaisia vain joku pieni
kriittinen ero. Ja mina kun en niista laulunsanoista tajua mitaan, niin se on ihan
mahdotonta tunnistaa, etta mikas lauluista nyt oli kyseessa, etta osaisin yhdistaa
oikeat tanssikuviot. Etta taitaa tulla ihan mielenkiintoinen kokemus.
Eilen alkoi koulu loman jalkeen. Kavin siellakin kurkistelemassa. Kiersin joka
luokassa ja esittelin missa "mun saari" sijaitsee ja naytin kuvia Norjasta
vaittaen, etta kyseessa on Suomi. Kaikkein vanhimpia pyysin kirjoittamaan kirjeen
(voisin vieda ne jollekin yla-asteelle?). Eilen jo yksi tytto tuli kirjeensa
kanssa, etta jos voisin korjata virheet ja oli kylla liikuttava kertomus hanen
perheestaan. Janna nahda mita saan tanaan kasiini, kun muutkin on valmiit. Eilen
kun olin kiertanyt kaikki luokat ja olin lahdossa takaisin, tuli 14-vuotiaiden
opettaja kysymaan, etta jos voisin tulla takaisin iltapaivalla pitamaan hanen
"general science" tuntinsa. Eipa tullut enempaa juteltua, etta mitas se general
science on tai mita han haluaa mun siella tekevan. Ajattelin, etta lahinna varmaan
hopisevan taas jotain Suomesta tai muista paikoista. Mutta ei. Kun saavuin
paikalle, syliin isketaan pino kirjoja: "Aihe on tanaan valo". Okei, hienoa, oon
hirvean hyva tammosissa jutuissa jo suomeksi, joten elektro-magneettisten-aaltojen
(en edes tiennyt etta valo on semmosta) selittaminen englanniksi sujuu varmaan
hirveen napparasti. Voi jestas. Luin sitten nopsakkaasti kappaleen lapi kahdessa
minuutissa ja totesin, etta taytyy vaan luottaa kykyyni puhua vakuuttavasti
asiasta, josta en tieda mitaan. Silla opettajalla tuntui olevan ihan hillittomat
odotukset, etta osaan selittaa kaikki mahdolliset tieteelliset termit ja ymmarran
hirveen syvallisesti kaiken sahkoon ja magnetiikkaan liittyvan. Ja ihan
mielenkiintoista oli myos yrittaa selittaa kasitteita "electric field" ja
"magnetic field" jengille, joka ei ole ikina edes nahnyt magneettia tai mitaan
sahkolla toimivaa. Opettaja ei kylla tuntunut ymmartavan hirveesti mua enempaa,
valilla han teki tarkentavia kysymyksia ja mun vastaukset meni perinteiseen: "joo,
tosi hyva kysymys...oiskos ketaan joka tietaa vastauksen? Koittakaapas etsia
kirjasta...". Samalla itse kiireella selaten, jos loytaisi jonkun lausahduksen,
joka auttaa mut pinteesta. Mutta hyvinhan se sitten sujui, opettaja ainakin oli
aivan haltioissaan, kun luokka sai oppitunnin "kunnollisella" englannilla, tunnin
asiasisalto olikin sitten ihan toinen juttu.
Taalla siis opetus on muistaakseni 7.luokasta (14-vuotiaat) asti kokonaan
englannilla. Tai niin sen ainakin pitaisi olla. Ja siltikaan kukaan ei puhu
juurikaan englantia...mutta ihan keinotekoistahan se on, etta enkuksi kaydaan
koulua, mutta opettajana on joku, joka ei luultavasti koskaan edes ollut englannin
kielisessa maassa, eika niilla oppilailla ole ikina edes mahdollisuutta kayttaa
sita englantiaan missaan.
Loppuun viela sadat synttarihalit Aliisalle, ma puen mun hienoimman lavalavan
paalle sun kunniaksi ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti