Viimeinen paiva Ifalikilla sujui juhlien merkeissa. Hienoja tansseja,
ruokaa, mm. kilpikonnaa, krhm...laulua ja hassuttelua. Ma paasin
testaamaan tanssitaitoni tyttojen kanssa ja hauskaa oli. Kukkia ja
seppeleita paassa, kaulassa, ranteissa, nilkoissa ja vyotarolla. Ja toki
koko ylakroppa maalattu keltaiseksi. Kaikki oli niin innoissaan ja
ihmeissaan, etta olin mukana.
Torstaiaamun valjetessa oltiin valmistauduttiin lahtoon. Sateesta
huolimatta pyori veneen ymparilla koko aamun parikymmenta kanoottia, kun
kaikki tuli sanomaan hyvastit. Ja kannella oli porukkaa enemman kuin
ikina. Se oli hauskaa hulinaa, mutta oli siina kylla kyyneleet silmissa
vilkutellessa. Suuntana ensin viereinen atolli Woleai ja sielta sitten
eteenpain. Oltiin luvattu ottaa muutama matkustaja mukaan ja aikamoinen
jengihan se sitten oli. Yksi vanha sokea mies, yksi lapsi, yksi
nuorimies ja kolme naista, jotka oksenteli koko matkan.
Aika aallokkoa oli koko matka Woleaille ja ei voi sanoa kuin etta eipa
juuri kiinnosta nuo seuraavat viisi paivaa merella, hyh. Naita paikkoja
tulee ikava, mutta purjehduksia ei kylla todella. Se on vaan sellaista,
etta odotat jokaisen paivan olevan ohi ja se on kylla typerinta ikina
tehda asioita joiden odottaa vaan olevan ohi. Mutta taytyy nyt ajatella,
etta tama on viimeinen. Ihan jannaa ois kylla ehka kokeilla
purjehtimista ilman lapsia, olisi aika erilaista, kun voi vaan torkkua
kannella, jos on vahan paha olo eika tarvitse keskittya kehenkaan
muuhun.
Nyt siis oltiin yksi yo Woleailla. Tanaan katsotaan milta saaennuste
nayttaa ja luultavasti jatketaan tanaan iltapaivalla kohti Palauta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti