Hei taas Wellingtonista! Taalla on sujunut hienosti pari (?) viikkoa. Ihan huippuhauskaa on ollut ja niin ihania ystavia. Hostellilla on tosi paljon ihmisia, jotka on Wellingtonissa pidemman aikaa (muutamasta viikosta vuoteen) ja on muodostunut tosi hyva porukka. Erityisen ihanat ystavat olen saanut saksalaisesta Hannasta ja englantilaisesta Katiesta. Hanna lahtee ensi sunnuntaina, mutta Katie viettaa vuoden taalla Wellingtonissa. On ollut niin hauskat parikolme viikkoa taalla, mutta en ole varma onko tama kaupungissa asustelu kuitenkaan mita haluisin pidemman paalle. Ehka pitaisi nyt osata lopettaa, kun on viela hauskaa! Olen kylla etsiskellyt toita, mutta saattaa olla etta taman viikon jalkeen suuntaankin muualle.

Toiden etsiskelyn lomassa olen kierrellyt ympari kaupunkia Hannan ja milloin kenenkin kanssa. Wellingtonia sanotaan Uuden-Seelannin kulttuuripaakaupungiksi eika turhaan. Taalla on tosi paljon ilmaisia nayttelyita, Te Papa -museo (joka on niin superhyva ja iso, olen ollut jo kolme tai nelja kertaa) ja kaikenlaista tapahtumaa koko ajan. Houkuttaisi jaada tanne juuri siksi, etta taalla tapahtuu niin paljon kaikkea mielenkiintoista! Saatiin myos Hannan ja Katien kanssa viime viikolla ilmainen viikon kokeilu Les Mills-kuntosalille (se on muuten Uudesta-Seelannista, ne kelle nimi Les Mills jotain sanoo). Siella tulikin sitten ahkerasti vietettya aikaa. Alkoi olla jo yleinen vitsi hostelilla, miten ma ja Hanna kaydaan vahintaan kaksi kertaa paivassa salilla. Siella oli myos kunnollinen sauna. (Johon ei toki MISSAAN TAPAUKSESSA saanut menna alasti :D)

Ympari Uutta-Seelantia on tosi paljon kaikkia hyvantekevaisyystapahtumia Christchurchin maanjaristysuhreja varten ja viime torstaina oli Superhaka, jota mentiin katsomaan.

Hirveasti ihmisia siis keraantyi tanssimaan Maorien Hakaa. Tasta voi kiinnostuneet kurkata mika se on. 

Tiffany, Olof, Hanna ja Hannes.

Muutama paiva sitten olin  saksalaisten (yllari yllari, niita on taalla muutama...) Felixin ja Hanneksen kanssa kasvititeellisessa puutarhassa. Hauska paiva ulkona ja kiva samoilla puistossa, vaikkei se ehka ihan parhaimmillaan nain syksylla ollut. Taalla ei muuten syksy oikein tunnu missaan. Ilma on kylla viileampi, mutta kaikki on silti tosi vihreaa, eika naille tanne mitaan syksyn vareja oikein edes tule. Mutta "talven kylmyydesta" taalla kylla tehdaan hirvea numero, vaikkei taalla tuskin erityisen kylma missaan vaiheessa tule olemaan. Nyt jo on kaikkialla mainoksia tyyliin "suojaudu kylmyytta vastaan" "kasviskeitto lammittaa talven kylmyydessa". Kaikkea voi ilmeisesti myyda talven kylmyyden varjolla. Taalla mikaan talvi edes ole viela millaan mittapuulla, aika hassua.

Felixin kanssa tutkittiin karttaa, kun puutarha olia aika sokkelo.

Hannes, Felix ja "vesiputous", joka oli hieman pettymys.

On ollut kylla kummallista elaa kaupungissa taas pitkasta aikaa. En ole varsinaisessa kaupungissa varmaan kahta paivaa pidempaan viettanyt sen jalkeen kun oltiin marraskuussa eka viikko Aucklandissa. Olen kylla nauttinut olostani, mutta tuntuu etta pitaa ehka karata pois ennen kuin totun tahan liikaa. Taalla alkaa niin helposti kuvitella "tarvitsevansa" kaikkea. Esimerkiksi kivoja vaatteita, uudet kengat...tulee rahojen ja rinkan rajat vastaan jos siihen lahtee mukaan :D Ja kun niin pitkaan on ollut poissa siita ajatusmaailmaista niin tietaa kylla etta ilmankin niita juttuja on hienosti viimeiset 5-6 kuukautta parjannyt, mutta taalla ne ajatukset alkaa kylla nopeasti tulla takaisin! Ja samoin on niin paljon kaikkea ei-ilmaista tekemista, etta taytyy olla tarkkana ettei tyhjenna tiliaan tassa kaupungin hurmiossa!

Toisaalta Wellington on myos superhelppo paikka tehda kaikkea ilmaiseksi, kunhan pitaa ajatuksensa kasassa ja hakeutuu niiden ilmaisten juttujen pariin. Melkein kaikki museot, nayttelyt, kasvitieteellinen puutarha, Mt. Victoria kukkulalla samoilu jne. Ja kaupunki on tosi kaunis, erityisesti Waterfront-alue. Viime paivat on olleet niin aurinkoisia ja onkin ollut ihanaa vaan menna vaikka kavelemaan tai lueskelemaan rantaan.

Hanna otti paikkarit rannassa.

Tulee Auckland mieleen kaikista purjeveneista.

Lisaa hyvia paivaunipaikkoja Hannan ja Francisin kanssa.

Tana viikonloppuna vietettiin toisen hyvan ystavani Katien synttareita. Mulla ja Hannalla on niin paljon vapaa-aikaa paivisin ilman toita, etta jarjesteltiin hanelle kaikkea kivaa synttariyllatysta. Oli hauska synttariviikonloppu, puuhattiin vaikka mita. Oli jotenkin hauskaa pitkasta aikaa, etta oli jotain erityista juhlan aihetta. Meita oli iso porukka, joka yhdessa hankki Katiella lahjan, ja ostettiin hanella liput balettiin, johon mina ja Hanna mentiin hanen kanssaan. (On muuten ihan superhalpoja opiskelijahintaiset balettiliput noin Suomeen vertaillen!) Nahtiin Royal Ballet of New Zealandin Stravinsky Collection, kolme eri balettia: Milagros, Satisfied with Great Succes ja Petrouschka. 

Katie ja kakku

 Hanna ja mina

 Vahan on sumeaa, mutta menossa balettiin!

Nyt taidan lahtea Hannan kanssa retkelle Mt. Victorialle, ellei tule sade ja ehka siltikin. Haleja kaikille!