"Hankalaa kirjoitella, kun ei nae blogia eika muista mita mahtoi kirjoitella
viimeeksi. Olen naita siis vaan satelliitilla lahetellyt Mintulle, eli tanne ei
kannata erityisemmin kommentoida…tai ma en niita kommenteja ainakaan nae.
Pikkuhiljaa edettiin kohti pohjoista ja hetki vietettiin Lugainvillessa, Espiritu
Santon –saarella. Lugainville on Vanuatun toiseksi suurin kaupunki…ei mikaan
valtaisa siis kuitenkaan. Aiemmassa ankkuripaikassa tavattiin autralialainen
pariskunta, jotka ovat viimeiset kuusi vuotta asuneet puoliksi Autraliassa ja
puoliksi Vanuatulla (joka toinen kuukausi vaihtaen, huh, mika jarjestely..).
Heilla oli asunto Lugainvillen tuntumassa ja vietettiin yot ankkurissa heidan
talonsa edessa, kun siina oli rauhallinen paikka.
Lugainvillen vihannestorilta haettiin mukaan taas lisaa hedelmia ja kasviksia. Ja
ekat avokadot sitten Uuden-Seelannin, ou jee! Taalla on kylla ihanaa, kun ei juuri
muualta tuotuja kasviksia ym. ole vaan kaikki on tuotettu lahella, (pienissa)
puutarhoissa jossain viidakossa…eli niin luomua kun olla ja voi. Ei tarvitse
itkeskella lannotteiden tai torjunta-aineiden takia. Ma oon taistellut oman paani
sisalla ruoka-asioiden kanssa aika vahvasti, mutta nyt viimein sain mieleni ehka
jarjestykseen…Ma en ole ollut yhtaan kipea, edes pienimmassa flunssassa (tai sit
olen vaan unohtanut ne :D) sitten edelliskesan, kun innostuin rawfoodjutuista ja
unohdin lisaaineet, pastat, sokerin ja muut turhakkeet. Enka sano etten olisi
mitaan moisia syonyt…useinkin, erityisesti jos oon jossain kylassa niin yritan
olla olematta vaikea, mutta siis enemman ja enemman elavaa ja tuoretta ja puhdasta
ruokaa. Heinakuusta asti olen asunut niin tiiviisti perheiden kanssa, etta
ruokailutottumukset on myos muuttuneet hyvin radikaalisti, kun en ole halunnut
olla ”vaikea”. Oon syonyt mun mittapuulla taas hirveesti esimerkiksi pastaa,
leipaa ja riisia. Ja ollut kipea 3 kertaa kolmen kuukauden aikana. (Ja viime yo
just tuli vietettya aika huisissa kuumeessa ja pohdiskeltua etta nyt kylla iski
malaria, mutta ei se tainnut olla se….) Pienen pohdiskelun ja itseni kanssa
taistelun jalkeen totesin, etta liian suuri uhraus. Pidin sitten keskustelun
muiden kanssa ja lopetin riisin ja pastan syomisen nyt tahan. En alkanut
ehdotella, etta olen ihan rawfoodisti, mutta olipa hyva edistysaskel. Pidin sita
vaan liian suurena morkona, etta alan jotenkin vaikeaksi, mutta eipa se ollut
ongelma kellekaan muulle kuin itselleni. Olipas ihanaa alkaa tehda asiat niin kuin
aidosti tuntuu hyvalta, eika esittaa jotain muuta. Vahan helposti sita jumittuu
typeriin ajatuksiinsa :D
Taalla saa kylista myos helposti lisaa tuoreita kasviksia joko ostamalla tai
vaihtamalla esim. riisiin, sokeriin, vaatteisiin tai sailykkeisiin: nama on
jostain syysta ihan intona sailykelihaan ja kalaan (what!!! tuoretta kalaa koko
meri taynna…). Papaijaa on kaikkialla, samoin usein saadaan pomplemus –hedelmaa
(suomessa sita myydaan nimella pomelo, semmoinen valtava greippi). ”Island
cabbage” on ehka hiukan pinaattia muistuttava vihrea, jota on kylla jokapaikassa.
Siita oon tehnyt paljon salaatteja. Samoin munakoisoa, kevatsipulia ja papuja
loytyy usein. Banaaneja roikkuu myos veneenperassa iso terttu, semmoisia
pienempia, ei chiquitan nakoisia. Kalasteltu ollaan myos aina kun ollaan
liikkeessa. Viime saalis oli kaksi isoa mahimahia (tosi hyvaa kalaa), mutta aina
ei ole onni myota.
Nyt me ollaan viiimein Banks-saariryhmalla Vanuatun pohjois-osassa. Paatettiin
ottaa Lugainvillesta yopurjehdus, koska ollaan jo vietetty niin paljon aikaa
tehden matkaa kohti pohjoista, kun on ollut vaan niin kivoja paikkoja, joissa
ollaan haluttu viettaa aikaa. Ja sama kuvio jatkuu taalla…nyt ollaan kai neljatta
yota yhden kylan edessa. Ihan huikea mesta, nimeltaan Twin Waterfall Bay. Upea
kaksoisvesiputous, iso riutta ja hienot snorklailut ja Vanuatu tyyliin aivan
ihania ihmisia. Jo ne vesiputoukset on kylla houkytelleet vaan jaamaan ja
jaamaan…loputtomasti raikasta juomavetta, pyykinpesuvetta ja SUOLATONTA
uimis/peseytymis/viilentelyvetta. Sita suolaa alkaa pikkuhiljaa tulla nimittain
silmista ja korvista. Kiva juttu myos, etta tama kyla ei ole suuri vaan ihmiset
asuu vahan pitkin saaren rantaa. Yksi perhe siella, toinen taalla. Ma olin
edellispaivana paallikon kahden tyton kanssa heidan puutarhassaan ylhaalla
viidakossa. Puutarhat on yleensa hiukan kauempana asumuksista, tuonne oli ehka
45min matka. Siella kasvoi papaijaa, kurkkua, jamssia, maissia, jotain hassua
omenan makuista hedelmaa, kavaa ja kaikenlaista muuta. Oli mielenkiintoinen retki
ja tytot oli kylla aika huisin taitavia kiipeilemaan puissa ja heiluttelemaan
viidakkoveista, kateeksi kavi :D
Tanaan vietettiin biitsipaiva. Rannalla on myos lahde, josta saa niin hyvaa
juomavetta. Me taytettiin tankit viimeeksi fijilla ja nyt niissa on lahinna
”watermaker” –vetta, joka on siis merivedesta tehtya juomavetta. Voin kertoa, etta
pahinta mita olen ikina maistanut. Tai ”paha” sinansa vaara sana, etta eihan se
maistu yhtaan miltaan, mutta on vaan niin kuollutta, siina ei ole yhtaan mitaan
jaljella, etta sita on vaikea saada oikeasti alas. Onkin ollut juhlaa taytella
tankkeja lahdevedella, jipii! Nyt lahti vahan ohi aiheen, mutta siis biitsilla
grillattiin nuotiolla Klengin ampuma papukaija-kala (silla oli ihan oikeesti niin
kuin papukaijan-nokka!), kaytiin monta kertaa ”suihkussa” lahteella ja nautittiin
auringosta. Multa meni vahan ohi, kun vahan ollaan kuumeen jalkimainingeissa,
mutta nyt jo elama voittaa.
Ainakin huominen viela vietetaan taalla. Viela kaksi ankkuripaikkaa meilla on
suunnitteilla ennen Solomon-saaria. Ollaan kuultu nyt hyvin ristiriitaisia ja osin
aika hurjia juttuja Solomoneista ja erityisesti Papua Uudesta-Guineasta, mutta
myos saatu hyvia vinkkeja minne menna ja minne ei todellakaan kannata menna.
Mietin lentamista Papua Uudesta-Guineasta, koska taytyy paatta lahdenko joko
sielta tai sit seuraava mahdollisuus on vasta Filippiineilta. Mutta kaikki jutut
mita paakaupungista Port Moresbysta olen kuullut ei ihan hirveasti houkuttele
haahuilemaan siella yksin. Mutta oon ehka kuunellut myos vahan vaaria ihmisia,
jotka toistaa vaan ties mita urbaanilegendoja, eivatka ole itse siella olleet
sitten 90-luvun. Mutta Solomoneilla varmasti tavataan lisaa veneita, jotka on
siella juuri olleet ja osaavat antaa hyvat vinkit. Juteltiin nopsaan nimittain
parille veneelle, jotka taas sanoivat, etta Papua Uusi-Guinea oli aivan ihana
paikka ja kehuivat maasta taivaaseen, joten riippuu varmaan mihin menee.
Haleja ja kuulemiin!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti