Hei hei Waiheke!

Waihekella tiedetaan miten simppeleita asiat voi olla<3



Whakanewan luontopolku!



Loysin sydamen taalta



Meilla oli Miljan kanssa "kylma" kun tuuli ja oli "vain" jotain 20 astetta!



Villasukat ne olla pitaa! Kiitokset Isotadille!
Naita sohvia tulee ikava!

Heissan kaikille mun puolesta taas valilla!
Kirjoittelusta on jo hieman aikaa kulunut, ja nyt olen siina pisteessa, etta tyot taalla Waihekella ovat ohitse ja uudet seikkailut odottavat!

Lopetin siis tyot viime sunnuntaina Passage rockissa ja sain sielta mukaani oikein hyvan tyotodistuksen, jota kelpaa sitten Suomessa esitella. Oikein mukavalta tuntuu paasta taas lomailemaan kahden ja puolenkuukauden tyonteon jalkeen. Olen oikein tyytyvainen tyorupeamaani, opin miljoonia asioita ravintolamaailmasta ja paikallisista ihmisista. Tarjoilijana oli ehdottomasti parasta olla, koska sain jutella asiakkaiden kanssa ja parantaa englantiani.
Nyt on sitten uudenlaiset haasteet edessa, meinaan matkustaminen yksin. Milja jaa tanne Waihekelle ja mina lahden matkaan ensi tiistaina kohti Bay of Islandsia, joka on kaunis alue pohjoissaaren itarannikolla. Siella on tarkoitus viettaa aikaa ja tutustua paikkaan, meloa kanootilla ja aion tehda myos retken Cape reingaan, joka on koko Uuden Seelannin pohjoisin kohta. Sielta matkani jatkukoon minne tuuli kuljettaa, ehka kuumien lahteiden aarelle Rotorualle ja Taupo-jarvelle, lansirannikon kaupunkiin New Playmouthiin ja ehka viela paakaupunki Wellingtoniin, josta pidin kovasti. Saa nahda mita tulevaisuus tuo tullessaan!
Vahan kylla jannittaa matkustaminen yksin, mutta tama maa on ehka maailman turvallisin siihen tarkoitukseen ja olen toki varovainen. Sisimmassani vain tuntuu nyt silta, etta tama on koettava, on joskus vain lahdettava yksin matkaan. Luulen, etta niin tutustun yha enemman itseeni ja saan tehda sita mita itse haluan. Varmasti myos tutustun uusiin ihmisiin, silla yksin matkustaessa on suurempi tarve tutustua muihin turisteihin ja reppureissaajiin. Voihan olla, etta tapaan uuden ystavan, jonka kanssa jatkaa matkaa, sita ei koskaan tieda kun on kyse tasta maasta, uusi paiva voi tuoda vaikka mita tullessaan :)

Jeps ja viela siita maanjaristyksesta: onneksi emme ole lahellakaan Christchurchia, missa se sattui. Paljon ihmisia on siella edelleen loukussa rakennusten alla, myos turisteja ja kuolleiden lukumaara nousee jatkuvasti, lahemmas 100 on kuollut jaristyksessa. Pahalta tuntuu, kun tyokaverimme kaikki sukulaiset ovat siella ja han itki toissa heidan vuokseen. Taytyy toivoa kaikkea parasta ja sita, etta ei sattuisi omalle kohdalle vaikka mista sita ikina maailmasta tietaa. Taytyy olla varovainen ja olla onnea matkassa.

Heissan vaan kaikille ja ma kirjoittelen tanne sitten matkani varrelta! Tosiaan tarkoituksena ainakin 3viikkoa kierrella ja sitten tulen Aucklandiin ja Waihekelle viela viimeisen kerran katsomaan, etta josko Milja olisi silloin viela taalla :)

MORJENS!!