Uusi miehistönjäsen

(Milja kirjoitti 24.9.2011):

Eilen hoidettiin virallisuudet Lautokassa ja mina siirryin virallisesti
Nanealta La Familian miehistoon. Halailin ja heilutin hyvastit
Tuomisille. Oli haikeaa sanoa heipat, mutta sain hyvat viiemhetken
neuvot ja varmasti nahdaan taas jossain vaiheessa. Viimeiset
vihannesostokset ja korjailut hoidettiin myos ja pienten komellusten
siivittamana siirryttiin ankkuriin Fijin reunamille Navadra-nimisille
saarelle. Pykalien mukaan olisi pitanyt lahtea suoraan ulos maasta,
mutta paatettiin ottaa yksi lepopaiva ennen lahtoa. Tullissa saatiin 1h
aikaa lahtea Lautokasta (siita lukien kun virkailija allekirjoitti
jonkun paperin), mutta he paattivat lahettaa yhden tullimiehen viela
tarkastamaan veneen. No tama tullimies ei osannut uida, oli aivan
hirvean peloissaan ja tottakai - tippui veteen yrittaessaan
kumiveneeseen. Siihen sahellykseen meni aikaa eika lopulta kukaan
tarkistanut venetta, mutta Klengin saapuessa sinne takaisin meilla oli
hienot 17 minuuttia aikaa poistumiseen.

Nyt ollaan ankkurissa taalla Navadralla. Hyva ankkuripaikka totutella
edessa olevaan heilumiseen, kun tahan osuu mainingit ulkoapain. Suojassa
tuulelta nyt, mutta heiluttaa kylla, joten toivottavasti tottuu vahan.
Tosi kaunis paikka, hienot korallit ja tosi kirkasta. Oltiin Annen
kanssa snorklaamassa ja testaamassa meidan markapuvut. Nahtiin eagleray
(haukkarausku?), merikaarme ja maneetti (aika pieni sininen), jonka
kanssa otin myos hieman kontaktia, auts. Oon aika hermostuksissa valilla
snorklaillessa, kun en tunne naita vedenelavia niin hirveasti, eika
kokemusta ole niin kovin, etten ole aina ihan varma, koska pitaisi
pelata (aarimmasien harvoin...), mutta oon vahan liian peloissaan
luulen, riittaa kun on tarkkana eika koske turhaan juttuihin joita ei
tunne. Markapuvu antaa hieman itsevarmuutta kylla :)

Niin ja sitten tuohon otsikkoon...heh...Aamulla Anne ja Kleng lahti
lasten kanssa kaymaan rannalla pulahtamassa ja ma jain veneelle. Hetken
paasta kuului jo moottorin aani ja ihmettelen, miten ne nain nopeita
oli. Menin vastaan ja mitas mulle ojennetaan veneeseen...no vuohi :D
Rannalta oli lotynyt kuolemaisillaan oleva, melko vastasyntynyt
vuohenpoikanen. Se oli toki pelastettava ja taalla se on nyt
laatikossaan pitanyt raakymistaan koko paivan. Haha, on se kylla sopo,
mutta aika naurut siita on saatu. Vuohi veneessa. On niita kissoja aj
koiria nahty, mutta tama on kylla ihan omaa luokkaansa. Kaksi pikkulasta
ei riittanyt, nyt on jokaiselle oma hoidokki. Vaippojen vaihdon lisaksi
siivotaan siis vuohenjatoksia. Nimeksi hanelle annettiin Viti, joka on
Fijiksi Fiji. Liva jatkoi hieman nimea, ja nyt han on Viti Bææ Bææ. Liva
myos innokkaana pitaa meita ajantasalla huutamalla minuutin valein "Viti
sover!" tai "Han er vaken!". Maitoa ollaan sille yritetty antaa(vaikka
kasitelty lehmanmaito nyt on varmaan ihan hirveaa tavaraa sille!! mutta
mitakohan sille voisi juottaa?) ja jannitetty jaako se eloon ja nayttaa
kylla silta, etta Viti selviytyy. Tulee ihan mielenkiintoinen matka
Vanuatulle vuohen kanssa. Ehka siella voimme lahjoittaa hanet, ennen
kuin tulli huomaa ja ennen kuin han kasvaa liian isoksi. Mutta
satelliittimailiin otetaan vastaan hyvia vinkkeja vuohenpoikasen
hoitoon...

Ollaan Annen kanssa oltu myos aarimmaisen innokkaita ja tehokkaita
ruoanlaiton suhteen. Loistavia innovaatioita ja kokeiluja
veneolosuhteisiin syntyy kokoa ajan. Hankittiin hirveasti idatettavia
linsseja ja muita, ihanaa kun saa varmasti tuoreita juttuja, niita
ollaan popsittu. Myos hapankaali on valmistumassa. Opeteltiin myos
"hermetisering" eli mites sita kutsutaan, jonkinlaista sailontaa
kuitenkin. Niita purkkeja on syntynyt myos erilaisia. Tanaan uusimpana
oli chutney munakoisosta.

Huomenna ilma vaikuttaa hyvalta ja lahto Vanuatulle aamulla. Ihanaa
paasta nakemaan uusia paikkoja. Odotan juuri tallaisia paikkoja kuin
tama: ei juuri muita, asumattomia saaria, snorklailua ja ympariston
ihmettelya. Ehka kirjoittelen jatkossakin blogiin nain Mintun
valityksella. Tulee kylla kuvattomia postauksia, mutta ainakin
kuulumisia!